perjantai, 24. heinäkuu 2020

Moraalisella ylämaalla

Juha Sihvolan mukaan ihmiselämän ikäviin mutta kiistämättömiin piirteisiin kuulu se, että emme yksinkertaisesti pysty elämään moraalisella ylämaalla ja tekemään vain tekoja, joiden tiedämme sisältävän ja aiheuttavan pelkkää hyvää mutta ei lainkaan pahaa.

Me loukkaamme toisiamme, tuotamme tuskaa, häpäisemme, aiheutamme kipua ja kärsimystä ja sodimme toisiamme vastaan.Tässä ihmisten sekamelskassa törmäilemme toisiimme, tönimme ja kampitamme.

Ja aivan kuin eri ihmisinä halailemme, olemme suvaitsevaisia ja myötätuntoisia. Autamme toisiamme ja pidämme huolta heistä jotka eivät siihen itse kykene. Rakastamme ja saamme ottaa vastaan rakkautta.

Kumpi puoli meissä itsekussakin on hallitseva, sen saamme ihan itse päättää ja päätöksellä kerromme millaisia olemme muiden silmissä.

                                                                                     Markku Laitinen

                                                                                         

tiistai, 21. heinäkuu 2020

Hiljainen nyyhkytys

Äskettäin kuulin, että ahdistus ilmentää lohduttamatonta itkua. Ahdistuneisuushäiriön omaavana voisin hyvinkin allekirjoittaa tämän huomion.

Jos itkuun ei vastata, lohduttajaa ei ole näköpiirissä, tai hän ei ole halukas lohduttamaan jää lapsi tunteensa kanssa yksin.

Vielä pahemmaksi tilanteen tekee se, että lapsen itkua ei hyväksytä, tai se peräti kielletään, annetaan ymmärtää, että siinä on jotain väärää, kun ilmentää hätäänsä itkemällä.

Hylkäämisen pelossa lapsi "lakkaa" itkemästä, tai paremminkin itkee vain "sisäistä itkua", nyyhkyttää salaa peiton alla.

Tämä oppi, "kyynelten nieleminen", kokemus siitä - että on turha itkeä, kukaan lohduta - tai on häpeällistä näyttäytyä itkevänä, muuttuu sisäiseksi ahdistukseksi, joka ilmenee ulkoisina oireina.

Ahdistuneisuushäiriö on "möykky sisälläni", möykky joka on täynnä ilmentymättömiä tunteita. Hiljaista nyyhkytystä...

                                                                                          Markku Laitinen

 

 

 

perjantai, 17. heinäkuu 2020

Omien murheiden "karuselli"

"Jos kaikki maailman murheet pantaisiin yhteen kekoon, josta jokaisen olisi otettava osuutensa, useimmat ottaisivat omat murheensa mielihyvin takaisin". (Sokrates)

Hätkähdyttävä ajatus. Miksi minun murheeni onkin yhtä-äkkiä ihan kelvollinen, kun vielä äsken olin musertua sen alle? Olenko pyöritellyt päässäni omien murheideni "karusellia", näkemättä ja kuulematta toisten "tuskaa"?

Omaa murhettaan ei pidä vähätellä, mutta sen "suuruus" täytyy punnita, kuten Sokrates sen meille osoittaa.

                                                                                    Markku Laitinen 

tiistai, 14. heinäkuu 2020

Humanistinen kulttuuri

"Elämänmuotomme tulevaisuuden suurin uhka taitaa olla se taloudelliseen kasvuun ja aineelliseen hyötyyn kohdistuva pakkomielle, joka pyörittää maailmanlaajuisen kapitalismin saatanallista myllyä."

Ajatus on lainattu Juha Sihvolalta. Aineellisen hyvän saavuttaminen on jo tuottanut merkittäviä haittoja. Ilmastonmuutos on pelottava esimerkki siitä, mihin hillitön "haluamisen" kulttuuri voi johtaa.

Samalla olemme kadottaneet humanistisen kulttuurin, jota Sihvola kuvailee näin: humanistinen kulttuuri edistää kriittistä ajattelua, inhimillisen moninaisuuden kunnioitusta sekä vastuullista myötätuntoa heikoimassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevia kohtaan.

Sihvolan mukaan tällainen kulttuuri asettuu myös oppositioon tehokkuuden, voitontavoittelun ja taloudellisen kasvun yksipuolisia vaatimuksia vastaan.

Haluammeko me jatkaa nykyisenkaltaista menoa, vaiko ajatella vaihtoehdoksi humanistisen kulttuurin mahdollisuutta? Sen saamme ehkä vielä itse päättää, myöhemmin päätöksen tekee puolestamme luonnonvoima.

                                                                                        Markku Laitinen

torstai, 9. heinäkuu 2020

Yhdellä pienellä tähdellä

"Tässä loputtoman laajassa maailmankaikkeudessa, luonnon päättymättömän kierron keskellä, jokaisen elämä on kovin vähäpätöinen ja merkityksetön ja silmänräpäyksessä ohi." (Yu Dan)

Tämä lohduttomalta kuulostava tosiasia muuttuu merkitykselliseksi, jos sitä tarkastelee "ihmetellen" ja kunnioittavasti.

Eikö ole kummallista, että on syntynyt osaksi jotain sellaista mitä on vaikea käsittää. Miljardien tähtien joukossa, yhdellä pienellä tähdellä asustat juuri sinä.

Maailmankaikkeuden ikähaitarissa "lentosi on lyhyt", mutta ehdit tuntea ja kokea jotain mikä on ainutlaatuista - elämäsi.

Jos vielä katselee kanssakulkijoita ja kaikkea elollista kuin ihmettä, muuttuu elämä vähäpätöisyydestään huolimatta arvokkaaksi ja merkitykselliseksi.

                                                                                       Markku Laitinen