Me loukkaamme toisiamme, tuotamme tuskaa, häpäisemme, aiheutamme kipua ja kärsimystä ja sodimme toisiamme vastaan.Tässä ihmisten sekamelskassa törmäilemme toisiimme, tönimme ja kampitamme.

Ja aivan kuin eri ihmisinä halailemme, olemme suvaitsevaisia ja myötätuntoisia. Autamme toisiamme ja pidämme huolta heistä jotka eivät siihen itse kykene. Rakastamme ja saamme ottaa vastaan rakkautta.

Kumpi puoli meissä itsekussakin on hallitseva, sen saamme ihan itse päättää ja päätöksellä kerromme millaisia olemme muiden silmissä.

                                                                                     Markku Laitinen

Jos itkuun ei vastata, lohduttajaa ei ole näköpiirissä, tai hän ei ole halukas lohduttamaan jää lapsi tunteensa kanssa yksin.

Vielä pahemmaksi tilanteen tekee se, että lapsen itkua ei hyväksytä, tai se peräti kielletään, annetaan ymmärtää, että siinä on jotain väärää, kun ilmentää hätäänsä itkemällä.

Hylkäämisen pelossa lapsi "lakkaa" itkemästä, tai paremminkin itkee vain "sisäistä itkua", nyyhkyttää salaa peiton alla.

Tämä oppi, "kyynelten nieleminen", kokemus siitä - että on turha itkeä, kukaan lohduta - tai on häpeällistä näyttäytyä itkevänä, muuttuu sisäiseksi ahdistukseksi, joka ilmenee ulkoisina oireina.

Ahdistuneisuushäiriö on "möykky sisälläni", möykky joka on täynnä ilmentymättömiä tunteita. Hiljaista nyyhkytystä...

                                                                                          Markku Laitinen

Hätkähdyttävä ajatus. Miksi minun murheeni onkin yhtä-äkkiä ihan kelvollinen, kun vielä äsken olin musertua sen alle? Olenko pyöritellyt päässäni omien murheideni "karusellia", näkemättä ja kuulematta toisten "tuskaa"?

Omaa murhettaan ei pidä vähätellä, mutta sen "suuruus" täytyy punnita, kuten Sokrates sen meille osoittaa.

                                                                                    Markku Laitinen 

Ajatus on lainattu Juha Sihvolalta. Aineellisen hyvän saavuttaminen on jo tuottanut merkittäviä haittoja. Ilmastonmuutos on pelottava esimerkki siitä, mihin hillitön "haluamisen" kulttuuri voi johtaa.

Samalla olemme kadottaneet humanistisen kulttuurin, jota Sihvola kuvailee näin: humanistinen kulttuuri edistää kriittistä ajattelua, inhimillisen moninaisuuden kunnioitusta sekä vastuullista myötätuntoa heikoimassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevia kohtaan.

Sihvolan mukaan tällainen kulttuuri asettuu myös oppositioon tehokkuuden, voitontavoittelun ja taloudellisen kasvun yksipuolisia vaatimuksia vastaan.

Haluammeko me jatkaa nykyisenkaltaista menoa, vaiko ajatella vaihtoehdoksi humanistisen kulttuurin mahdollisuutta? Sen saamme ehkä vielä itse päättää, myöhemmin päätöksen tekee puolestamme luonnonvoima.

                                                                                        Markku Laitinen

Tämä lohduttomalta kuulostava tosiasia muuttuu merkitykselliseksi, jos sitä tarkastelee "ihmetellen" ja kunnioittavasti.

Eikö ole kummallista, että on syntynyt osaksi jotain sellaista mitä on vaikea käsittää. Miljardien tähtien joukossa, yhdellä pienellä tähdellä asustat juuri sinä.

Maailmankaikkeuden ikähaitarissa "lentosi on lyhyt", mutta ehdit tuntea ja kokea jotain mikä on ainutlaatuista - elämäsi.

Jos vielä katselee kanssakulkijoita ja kaikkea elollista kuin ihmettä, muuttuu elämä vähäpätöisyydestään huolimatta arvokkaaksi ja merkitykselliseksi.

                                                                                       Markku Laitinen           

Ensin tulee levottomuus, sitten ahdistus. Yksinoleminen kävelyttää ikkunasta ikkunaan, vie jääkaapille, houkuttelee avaamaan päihdyttävän juoman..

Mieli täyttyy ikävistä tapahtumista, häpeällisistä kokemuksista, muistoista joita ei tahtoisi muistaa. Eikä parempaa ole tarjolla, kuva karkaa ongelmiin joita on luvassa huomenna ja seuraavana jouluna.

Kännykkä, siunattu sosiaalinen media, pelasta minut..

                                                                                           Markku Laitinen

Franklin näkemys on, että liitettyämme asennearvot arvojen joukkoon huomaamme oitis, ettei ihmisen olemassaolo voi koskaan olla täysin merkityksetöntä: ihmisen elämä säilyttää tarkoituksensa loppuun saakka, siis niin kauan kuin ihminen hengittää Velvollisuus toteuttaa arvojaan seuraa ihmistä hänen olemassaolonsa viimeiseen silmänräpäykseen.

Franklilla on kokemusperäisesti syntynyttä auktoriteettia puhua asennearvoista. Vuosikaudet keskitysleirissä opettivat, että ihminen voi selvitä asennearvojen avulla olosuhteista jotka ovat lähes mahdottomat kestettäväksi.

Jos etsimme elämän tarkoitusta, kaipaamme merkityksellisyyttä elämäämme, on asennearvoilla ratkaiseva rooli. Tämän on se oppi, jota Franklin ajatuksia tutkiva löytää.

                                                                                     Markku Laitinen

Hollis kysyy myös: mitä tapahtuisi meidän elämällemme, meidän maailmallemme, jos vanhempi voisi ehdoitta rohkaista lastaan?

Hän vielä huudahtaa perään: kuinka historia muuttuisi! Kuinka jokainen lapsi vapautuisi, kun hänen vanhemmillaan olisi rohkeutta uhrata omat narsistiset tarpeensa auttaakseen lapsen yhteistä mutta erillistä matkaa!

Hollisin mukaan tämä johtaisi siihen, että jokainen lapsi voisi tutkia, kokeilla, erehtyä ja yrittää uudelleen, ilman häpeää, ilman itsensä vähättelyä, varustuksenaan aina rakkauden ja tuen kokemus, jota ihminen voi kuljettaa mukanaan sielun ravintona yksinäisyyden ja tappion aikoina, joita tulee meille kaikille!

                                                                                            Markku Laitinen

Tuossa puhuu ihmiskunnan menneisyys, onko jokin muuttunut? Eipä ole, painimme yhä saman ongelman kanssa.

Muita varakkaammaksi ja kukoksi tunkiolle on yhä pyrkimys. Vaatimukset ovat vain lisääntyneet, on oltava tehokas, aktiivinen, ulospäin suuntautunut.

Työstä puhuttaessa täytyy mainita pitkät päivät ja laskemattoman monet työtunnit. Kysyttäessä tulee luetella lukuisia määrä harrastuksia ja perheestä puheenollen on painotettava perhekeskeisyyttä ja kotoilua.

Pramea talo ja komeat puitteet, asianmukaiset tarvikkeet ja tilpehöörit tarvitaan, on oltava mieluiten enemmän ja parempaa kuin naapureilla.

Jos nämä ja lukuisat muut tavoitteet - vaatimukset, eivät täyty olen epäonnistunut ja huono ihminen.

                                                                                    Markku Laitinen  

Oleminen on hyvä vastaus, mutta tilana niin vaikeasti saavutettavissa. Olla jotain tai joku muiden silmissä, pätemisen tarve, näyttämisen halu, estävät "vain olemisen", jo heti kättelyssä. Se miltä näytän ja kuvitelma siitä mitä muut minusta ajattelevat, viimeistään murtaa "vain olemisen" mahdollisuuden.

Mielenrauhan kannalta "vain oleminen" on ensiarvoisen tärkeää. Unohtamalla itsensä pääsee lähelle tuota autuasta tilaa. Joskus metsäpolun uumenissa sen tavoittaa ja hetken aikaa tuntuu niin hyvältä, että...

Uppoutuminen omaan, itselle markitykselliseen tekemiseen, tai lasten kaltaiseksi lasten kanssa heittäytyminen, ovat myös teitä jotka johtavat "vain olemiseen."

Ja jokaisella on omat konstinsa, ne voi löytää. Ensin täytyy kylläkin ymmärtää, että ahdistuksen ja apatian taustalla saattaa olla puute, jonka nimi on: "vain oleminen."

                                                                                    Markku Laitinen