torstai, 2. huhtikuu 2020

Haavoittuva rakkaus

"Se, että heräämme joka päivä rakastaen jotakuta, joka saattaa rakastaa meitä tai olla rakastamatta, jonka turvallisuutta emme voi taata, joka saattaa pysyä elämässämme tai häipyä varoittamatta, joka saattaa olla uskollinen kuolemaansa saakka tai pettää meidät huomenna - se on haavoittuvaisuutta. Rakkaus on epävarmaa. Se on uskomattoman riskialtista. Ja rakastaminen jättää meidät tunnetasolla paljaaksi. Kyllä, se on pelottavaa ja kyllä, se altistaa meidät kivulle, mutta voitko kuvitella elämää ilman, että rakastaisit tai sinua rakastettaisiin?" (Brene Brown)

Jos pysymme vain romanttisen rakkauden piirissä, emmekä spekuloi muilla arvokkailla rakkauden muodoilla (vanhempien ja lasten välinen rakkaus), niin eikö jokaisen tulisi vältellä kaikin tavoin tuota kokemusta, joka saattaa johtaa hekuman jälkeiseen turmioon?

Miksi rakastavaiset seisovat "paljaalla kalliolla", jossa liukastumisen vaara on ilmeinen? Riski kannatta ottaa, koska näkymä on huikaiseva.

Ihminen ei voi edes valita, hänet valtaa rakkaus. Tämä "mielenhäiriö" näkyy aivotutkimuksissa. Ja se tuntuu sydämen lisäksi vatsassa. Sitä ilmentää seksuaalinen halu. Tyyntynyt rakkaus "hiipuu" kiintymykseksi, mutta sekin on haavoittuvaa.

"Me haluamme herätä joka päivä rakastaen jotakuta."

                                                                                        Markku Laitinen

 

 

 

 

 

 

 

 

maanantai, 30. maaliskuu 2020

Kantaaksemme yhdessä toistemme yksinäisyyden

"Laitos oli täynnä erilaisia epänormaaleja ihmisiä: minä mongertelin sanoja hullusti hoiperrellessani, Philippe taas oli kahdeksantoistavuotiaana vain alle metrin mittainen, Jerome ei voinut puhua eikä kävellä, Adrien kärsi henkisestä jälkeenjääneisyydestä, ja hänen äännähdyksistään oli lähes mahdotonta saada selvää. Mikään ei meitä yhdistänyt, ja kuitenkin meitä yhdisti kaikki. Yhdessä saatoimme paremmin sietää sietämättömän tilanteemme, sen vuoksi varoimme tarkoin haaskaamasta meille niin kallista aikaa tarpeettomiin riitoihin, turhiin ilkeyksiin. Tuimme toisiamme kestääksemme paremmin koettelemuksen, kantaaksemme yhdessä toistemme yksinäisyyden."

Ylläoleva kuvaus löytyy Alexandre Jollienin kirjasta: Heikkouden ylistys. Jollien on filosofian tutkinnon suorittanut CP-vammainen.

CP-vammainen on määritelmä, joka saattaa estää meitä ymmärtämästä, että kysymyksessä on tunteva, ajatteleva ja kuten tässä tapauksessa, huomattavasti "keskivertonormaalia", fiksumpi ihminen.

Hän, joka kirjoittaa: kantaaksemme yhdessä toistemme yksinäisyyden -  ilmaisee empatiakykynsä, joka on usein meille "terveille" vieras ja "kilpailukykymme" nujertama tunne.

Tässä uudessa maailmanjärjestyksessä, jonka sanelee virus, me voimme ottaa oppia ihmiseltä, joka ei saanut kaikkia niitä mahdollisuuksia, joilla sinä ja minä olemme varustettuja.

                                                                                         Markku Laitinen

 

  

perjantai, 27. maaliskuu 2020

Pelastuksen siemen

"Riippumatta siitä, mitä tulee tehtyä ja miten paljon jää tekemättä, minä olen tarpeeksi. Kyllä, olen epätäydellinen ja haavoittuvainen ja joskus peloissani, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että olen myös rohkea ja rakkauden ja joukkoon kuulumisen arvoinen." (Brene Brown)

Osa meidän olemuksestamme jää "kiven taakse kyyryyn" koko elämän ajaksi, jos uskomme, että on parempi näyttää vain sitä puolta itsestään, jossa et "kyyneltä nää".

Pärjäävä suorittaja saa taputuksia ja hyväksyviä klikkauksia. Jos "vauhti alkaa hiipua", hänet unohdetaan.

Unohduksessa piilee kuitenkin pelastuksen siemen, ei tarvitse enää todistella mitään, voi olla kokonainen ihminen, epätäydellinen ja haavoittuva.

Ja silloin myös kiven takana piilotelleet olemuksemme herkät piirteet, nousevat häikäistyneinä katselemaan elämän ihmettä.

                                                                                     Markku Laitinen

 

tiistai, 24. maaliskuu 2020

Teemme sen mikä on mahdollista

Olemme aikamme lapsia. meidän on elettävä siinä todellisuudessa joka on vallitseva. Tällä hetkellä se on tämä, johon liittyy uhkia.

On sopeuduttava ja etsittävä selviytymistapoja. Kapinointi ei auta mitään, todellisuus ei muutu sillä, että suljemme silmät.

Tilanteeseen sopivien elämäntapojen löytyminen on mahdollista, olemmehan luovuutta pursuavia olentoja, jotka keksivät vaikka mitä.

Tulevaisuus alkaa hahmottua, mutta se on erilainen, kuin mitä osasimme aavistaa. Elämä täytyy rakenteen niihin puitteisiin mihin olemme ajautuneet.

Teemme sen mikä on mahdollista juuri nyt, ja etsimme kaikki mahdollisuudet käsillä olevasta hetkestä.

Rakennamme elämän niistä värkeistä mitkä ovat käytettävissä. 

                                                                                                Markku Laitinen

lauantai, 21. maaliskuu 2020

Hyvä elämä?

"Muistan juuri niitä asioita, joita en halua muistaa, enkä voi unohtaa niitä, joita haluan unohtaa. (Cicero)

Juuri niin, päähän tunkee kaikki se, mitä elämässään katuu, häpeää ja josta tuntee syyllisyyttä. Omat tyhmyydet ovat aina läsnä.

Kaikki loukkaukset, kiusaamiset ja hylätyksi tulemisen kokemukset, haavoittumiset rakkaudessa ja onnettomat yritykset tulla huomatuksi, ovat muistojen parasta ruokaa.

Kaiken tämän keskellä kyyhöttää omanarvontunne, kuin pelästynyt pikkulapsi, ja sen vierellä seisoo itsetunto katse maahan luotuna.

Näistä aineksista pitäisi sitten rakentaa hyvä ja ylevä elämä.

                                                                                                 Markku Laitinen