tiistai, 30. kesäkuu 2020

Asennearvoja

Asennearvoissa on kysymys ihmisen asennoitumisesta kohtaloon, jota ei voi muuttaa Ja siitä miten ihminen ristinsä kantaa. Näin toteaa Viktor E. Frankl. Franklin mukaan on kysymys ryhdikkyydestä ja rohkeudesta kärsimyksessä, arvokkuudesta vastoinkäymisten kohdatessa, elämän haaksirikkoutuessa.

Franklin näkemys on, että liitettyämme asennearvot arvojen joukkoon huomaamme oitis, ettei ihmisen olemassaolo voi koskaan olla täysin merkityksetöntä: ihmisen elämä säilyttää tarkoituksensa loppuun saakka, siis niin kauan kuin ihminen hengittää Velvollisuus toteuttaa arvojaan seuraa ihmistä hänen olemassaolonsa viimeiseen silmänräpäykseen.

Franklilla on kokemusperäisesti syntynyttä auktoriteettia puhua asennearvoista. Vuosikaudet keskitysleirissä opettivat, että ihminen voi selvitä asennearvojen avulla olosuhteista jotka ovat lähes mahdottomat kestettäväksi.

Jos etsimme elämän tarkoitusta, kaipaamme merkityksellisyyttä elämäämme, on asennearvoilla ratkaiseva rooli. Tämän on se oppi, jota Franklin ajatuksia tutkiva löytää.

                                                                                     Markku Laitinen

   

perjantai, 26. kesäkuu 2020

Tutkia, kokeilla, erehtyä ja yrittää uudelleen

"Sinä olet meille kallis, sinulla tulee aina olemaan meidän rakkautemme ja tukemme; sinä olet maailmassa ollaksesi se mikä olet; yritä olla koskaan loukkaamatta toista, mutta älä milloinkaan luovu yrityksestä olla oma itsesi niin täydesti kun voit; kun kaadut ja lankeat, me rakastamme sinua silti ja olet tervetullut luoksemme, mutta olet tässä maailmassa myös jättääksesi meidät, kulkeaksesi eteenpäin kohti omaa kohtaloasi ilman että sinun täytyy murehtia miellytätkö meitä." (James Hollis)

Hollis kysyy myös: mitä tapahtuisi meidän elämällemme, meidän maailmallemme, jos vanhempi voisi ehdoitta rohkaista lastaan?

Hän vielä huudahtaa perään: kuinka historia muuttuisi! Kuinka jokainen lapsi vapautuisi, kun hänen vanhemmillaan olisi rohkeutta uhrata omat narsistiset tarpeensa auttaakseen lapsen yhteistä mutta erillistä matkaa!

Hollisin mukaan tämä johtaisi siihen, että jokainen lapsi voisi tutkia, kokeilla, erehtyä ja yrittää uudelleen, ilman häpeää, ilman itsensä vähättelyä, varustuksenaan aina rakkauden ja tuen kokemus, jota ihminen voi kuljettaa mukanaan sielun ravintona yksinäisyyden ja tappion aikoina, joita tulee meille kaikille!

                                                                                            Markku Laitinen

maanantai, 22. kesäkuu 2020

Olen epäonnistunut

"Ei riitä, että ihmiset tahtovat olla yhtäaikaa rikkaita, oppineita, vahvoja, mukavia ja sympaattisia, kuninkaiden ystäviä ja kaupunkien korkeita virkamiehiä, vaan myös heidän koiransa, hevosensa, viiriäisensä ja kukkonsa pitäisi vallata ykkösijat, muuten he masentuvat." (Plutarkhos)

Tuossa puhuu ihmiskunnan menneisyys, onko jokin muuttunut? Eipä ole, painimme yhä saman ongelman kanssa.

Muita varakkaammaksi ja kukoksi tunkiolle on yhä pyrkimys. Vaatimukset ovat vain lisääntyneet, on oltava tehokas, aktiivinen, ulospäin suuntautunut.

Työstä puhuttaessa täytyy mainita pitkät päivät ja laskemattoman monet työtunnit. Kysyttäessä tulee luetella lukuisia määrä harrastuksia ja perheestä puheenollen on painotettava perhekeskeisyyttä ja kotoilua.

Pramea talo ja komeat puitteet, asianmukaiset tarvikkeet ja tilpehöörit tarvitaan, on oltava mieluiten enemmän ja parempaa kuin naapureilla.

Jos nämä ja lukuisat muut tavoitteet - vaatimukset, eivät täyty olen epäonnistunut ja huono ihminen.

                                                                                    Markku Laitinen  

 

tiistai, 16. kesäkuu 2020

Vain oleminen

"Miksi tuntuu niin hyvältä? Siksi, että vain olen. En ole huolissani siitä miltä näytän."(Virpi Hämeen-Anttila)

Oleminen on hyvä vastaus, mutta tilana niin vaikeasti saavutettavissa. Olla jotain tai joku muiden silmissä, pätemisen tarve, näyttämisen halu, estävät "vain olemisen", jo heti kättelyssä. Se miltä näytän ja kuvitelma siitä mitä muut minusta ajattelevat, viimeistään murtaa "vain olemisen" mahdollisuuden.

Mielenrauhan kannalta "vain oleminen" on ensiarvoisen tärkeää. Unohtamalla itsensä pääsee lähelle tuota autuasta tilaa. Joskus metsäpolun uumenissa sen tavoittaa ja hetken aikaa tuntuu niin hyvältä, että...

Uppoutuminen omaan, itselle markitykselliseen tekemiseen, tai lasten kaltaiseksi lasten kanssa heittäytyminen, ovat myös teitä jotka johtavat "vain olemiseen."

Ja jokaisella on omat konstinsa, ne voi löytää. Ensin täytyy kylläkin ymmärtää, että ahdistuksen ja apatian taustalla saattaa olla puute, jonka nimi on: "vain oleminen."

                                                                                    Markku Laitinen

 

tiistai, 9. kesäkuu 2020

Totuus löytyy sisältäsi

"Psyyke puhuu aina; ensin sen kehotukset ilmenevät epämääräisenä ikävänä, sitten tietoisempana pitkästymisenä, sitten sisäisenä tietoisen käsikirjoituksemme vastustamisena ja kun emme edelleenkään kallista sille korvaamme, äkkiarvaamattomien tunteiden ja käyttäytymisen ryöpsähdyksinä; unihäiriöinä, syömishäiriöinä, houkuttelevissa suhteissa, mieltä vaivaavissa unissa, riippuvuuksien muodossa ja niin edelleen." (James Hollis)

Varoituskellot soivat yhtenään, kuten ylläolevasta kuvailusta käy ilmi. Elämä ei ole silloin mallillaan, eikä oman käsikirjoituksen mukainen, kun näitä "varoituksia" pursuaa kaiken aikaa.

Olenko omalla paikallani elämässä, vai onko minut "talutettu" tähän kohtaan? Teenkö itselleni merkityksellisiä asioita? Tunnenko elämän sykkeen? Ovatko ihmiset ympärilläni heitä, joiden kanssa tunnen olevani kotona?

Elänkö itsekkäästi, miellytänkö kaikkia? Pelkäänkö hylätyksitulemista, yksinäisyyttä, läheisyyttä, kuolemaa..?

Autenttinen, omaehtoinen elämä, mitä se on? Kuinka voisin elää niin, että sekä omat tarpeeni, että toisten huomioonottaminen kohtaisivat tyydyttävällä tavalla?

Tunne itsesi, kehottaa filosofi kaukaa menneisyydestä. Tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoista, sanoo toinen.

Ja kun kuulee äänen vielä sanovan: turha kiivetä vuorille, totuus löytyy sisältäsi, niin on lähellä sitä hetkeä, jota kutsutaan itsensä löytämiseksi.

                                                                                  Markku Laitinen