"Mikään ei ole ihmiselle niin sietämätöntä kuin olla kokonaan levossa ilman mitään intohimoja, ilman työtä, ilman kiertotietä, ilman opiskelua. Silloin hän tuntee mitättömyytensä, yksinäisyytensä, tehottomuutensa, riippuvuutensa, heikkoutensa ja tyhjyytensä. Välittömästi sydämen syvyydestä nousee uupumus, synkkyys, suru, kärttyisyys, harmi, epätoivo." (Blaise Pascal)

"Peräkammari" ei ole oikea paikka nuorelle. Kuukausikaupalla "ei minkään parissa" oleminen, pelkkä nyhjääminen ja seinien tuijottelu "tappaa" tulevaisuuden mahdollisuudet.

Leikkiin paneutunut, kaikesta kiinnostunut, herkästi innostuva pikkulapsi voi jostain syystä, jossain vaiheessa kadota ja tilalle ilmestyy jurottava nuori, jota ei huvita mikään muu, kuin "makoilu".

Jos tämä "makoilu" pitkittyy, niin heidän kaltaisiaan aletaan kutsua "syrjäytyneiksi". Etsivä nuorisotyö on nimike jonka avulla nämä nuoret yritetään löytää ja saattaa takaisin "elämään".

Aikuisten ei kannata heitä etsiä, koska aikuisten kieli ei tavoita nuoren sisäistä maailmaa. Aikuiset räppärit ja muut "sanoittajat" ovat poikkeustapauksia, he saattavat "puhua" nuorten ymmärtämää kieltä.

Kun nuori puhuu nuorelle, se on kuin vertaistukea. Luottamus on avainsana, jonka avulla lukot voivat aueta. "Kadoksissa" oleva nuori vapautuu kertomaan tarinansa.

Kohta nuori ihminen nousee "tuhkasta", ja oikein siristelee silmiään, kun elämä näyttäytyy taas värikkäänä ja tulevaisuus alkaa loistaa hänen edessään.

 

                                                                                                        Markku Laitinen