"Itsenäistyvän lapsen on asteittain korvattava vanhempien tarjoama turvallisuuden tunne itse aikaansaadulla rauhoittumisella. Vastaavan ristiriidan kanssa painii aikuinen, joka yrittää luopua ylensyönnin, tupakoinnin, alkoholin tai muun haitaksi käyneen nautintoaineen tarjoamasta mielihyvästä."

En tiedä kuka on ylläolevien viisaiden ajatusten takana, mutta voin allekirjoittaa hänen sanomansa. Kokemus kertoo, että nautintoaineet ovat kuviteltuja "lohduntuojia, rauhoittumisvälineitä". Niiden avulla yritetään täyttää sisäinen tyhjyys.

Mutta ne kääntyvät jossain vaiheessa itseä vastaan. Kohta on mahdotonta selvitä mistään tilanteesta, ilman että etsii jotain "suuhunpantavaa", symbolista tutin kaltaista vanhempien korviketta, tai jotain päänsekoittavaa ainetta.

Sillä, että oppiiko itse aikaansaamaan rauhoittumisen tunteen on ratkaiseva merkitys. Harjoiteltu on, mutta huonoin tuloksin. Lapsuudessa ja nuoruudessa opit jäivät saamatta ja aikuisiällä on ollut helppo turvautua nautintoihin, jotka eivät ole kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta.

Nyt vanhemmiten tuo arvokas taito olisi viimein opittava. Kuolema on hyvin "yksinäinen" tapahtuma, olisi osattava rauhoittua sen äärelle ja täytyisi myös oppia lohduttamaan itse itseään.

                                                                                                            Markku Laitinen