"Kehoon jäänyt viha ilmaisee itseään kipuina, päänsärkynä, vatsavaivoina, unettomuutena tai liikaa nukkumisena, kehon ja mielen jännittyneisyytenä ja panssarina, sekä erilaisina syömishäiriöinä, puolustusmekanismeina, masennuksena." (Salme Blomster)

Joku on ilmaissut asian myös näin: Kun sielu on mykkä, niin ruumis puhuu. Mahdollisesti jo lapsuudessa opittu vihan "nieleminen" tuottaa ruumiillista tuskaa.

Blomsterin mukaan terve viha on tilanteeseen ja tapahtuneeseen suhteutettu ilmaus siitä, että on tullut loukatuksi tai rajoja ja oikeuksia on rikottu.

Kysymykseen siitä, miten vihaa tulisi ilmaista, hän vastaa: Viha ilmaistaan aina minä muodossa, ei koskaan toista syytellen tai nimitellen. Suuttuneena tulee puhua itsestä ja omista tunteista käsin, ei arvella toisen motiiveja ja ajatuksia.

Olen kuullut myös sanottavan, että "omassa mielessään saa vaikka tappaa", kannatan ajatusta, koska se vapauttaa ja estää vihan nousemisen tekojen tasolle.Viha laantuu.

Pahinta on jos viha ehtii "lyödä kättä" katkeruuden kanssa. Näiden yhteisvaikutus on ihmisen kannalta tuhoavaa. Silloin siirrytään itsetuhoisuuteen tai vihan rajattomaan ilmaisemiseen, väkivaltaan muita kohtaan.

                                                                                                                          Markku Laitinen