"Rakkauden ja jalomielisyyden, eikä säälin, tulisi kannustaa meitä auttamaan kaltaisiamme, ja jos teemme näin se riittää." (Andre Comte-Sponville)

Annoin sille säälistä euron. Säälin sitä ja heitin sille leivänpalasen.

Näin, että noiden ryysyjen sisällä on ihminen, joka kärsii, kutsuin hänet meille ja tarjosin mitä minulla sattui olemaan. Tutustuin häneen, kuuntelin hänen tarinansa ja meistä tuli ystäviä.

Näiden kuvitteellisten tarinoiden on tarkoitus osoittaa, että Comte-Sponville on oikeassa. Säälikin voi toki olla hyvä lähtökohta sille, että pyrimme auttamaan vaikeuksissa olevaa, mutta sen varjopuoli on se, että samalla koemme ylemmyyttä heitä kohtaan, jotka ovat avun saajina.

Rakkaus ja jalomielisyys ei pidä sisällään mitään tuon kaltaista, mutta on harvinainen ilmiö sinänsä. Nykyajan kielenkäytöstä on poistunut sana jalomielisyys, ja rakkauskin on sanana vain jotain "höttöä". Jalomielisyyden sisällöllinen merkitys on täysin hämärtynyt.

                                                                                                     Markku Laitinen