Ihmisluonto on täynnä haluja. Se näkee nälkää, se kaipaa ja ikävöi kaikkea, mitä se ei omista. Sen ikuinen huuto on: "Haluan jotain muuta!"  (Casson)

Tänään omaksi saatu, ei ole huomenna kuin haalea kuva siitä, minkä uusi kaipaus toi tullessaan. Se mitä halusin oli juuri sitä minkä sain, mutta nyt tahdon jotain muuta.

Loppumaton haluaminen ja halu tarpeiden tyydyttämiseen, on kuin vainolainen, jonka saamme peräämme jokaisena uutena päivänä.

Tyytymys on meille vieras sana, koska emme ole "isäntiä talossamme", kuten Freud asian ilmaisee. Meitä vievät alitajuiset, tiedostamattomat voimat, jotka ovat kyltymättömiä.

Eräs 90-vuotias miespuolinen henkilö sanoi, asioiden todellista laitaa kuvaten: "Oli kuin olisi pedon kynsistä päässyt, kun seksihalut loppuivat."

Vaikka tuossa viitataan seksuaalisuuteen, pätee ajatus muihinkin elämänalueisiin. Valitettavasti kaikki haluaminen ei laannu edes iän myötä, vaan vasta kuoltuaan ihminen pääsee "pedon kynsistä".

Ne lyhyet hetket, jolloin meillä on "vapauden" kokemus haluistamme ja tarpeistamme, ovat kultaakin arvokkaampia, niissä hetkissä ymmärrämme, että elämä sinänsä on arvokasta.

                                                                                                             Markku Laitinen