"Elämä on monologi, joka alkaa syntyvän ensi itkulla ja päättyy kuolevan viime huokaukseen; välillä oleva näennäinen dialogi suoritetaan kahden suun, harvoin kahden pään, vielä harvemmin kahden sydämen välillä. Kaikki seurustelu on naamioiden leikkiä. Useimmat eivät riisu naamiotaan edes seurustelussa oman itsen kanssa."  (Eino Kaila/Koskenniemi)

Älä anna kenenkään lähestyä itseäsi, kun salaat kaiken ei sinua voida haavoittaa, on uskomus, jonka takia ihmisten välille rakentuu näkymätön muuri.

Niitä näitä puhumalla selviämme tilanteista joissa on kommunikoitava toisten kanssa. Luulemme, että etsiessämme läheisyyttä tuo sama - "hyvää päivää kirvesvartta" - taso riittää herättämään toisessa ihmisessä mielenkiinnon meitä kohtaan.

Mutta miten kykenee olemaan "paljaana" toisen edessä, jos lähtökohtaisesti pelkää itseään, omaa sisintään, sitä herkkyyttä joka siellä asuu?

                                                                                                                                       Markku Laitinen