"Viisaus - jos se ylipäätään on saavutettavissa - perustuu sen oivaltamiseen, että meidän ei pidä pahentaa todellisuuden järkähtämättömyyttä omilla reaktioillamme: kiukunpuuskilla, itsesäälillä, ahdistuksella, katkeruudella, närkästyksellä, vainoharhaisuudella." (Seneca)

Senecan ajatus on hyvä, mutta jää usein toteutumatta. Me emme ajattele, vaan toimimme tai lamaannumme. Reagoimme äkkinäisesti tai jähmetymme "patsaaksi".

Kirosanojen tulva ehtii täyttää mielemme ja ne hypähtävät ulos suustamme, ennen kuin "viisaus" edes herää päiväuniltaan.

Syytämme kohtaloa, elämänkumppaniamme, naapureita, toisen kulttuurin edustajia... ja ylipäätään huonoa onneamme. Muutumme itsetuhoisiksi.

Taistelemme todellisuutta vastaan ja yritämme saada sen näyttämään mielemme mukaiselta: ei minulle voi näin käydä, ei voi olla näin huonoa tuuria, tämä on väärin, miksi minä...

Jos meillä olisi ominaista tuo Senecan mainitsema viisaus, niin toteaisimme: näin on käynyt, tämä on surullista ja nyt tuntuu pahalta, mutta ehkä kaikki vielä selviää ja muuttuu paremmaksi - on pyydettävä apua.

                                                                                                                Markku Laitinen