"Parisuhteessa pyritään helposti muokkaamaan toisesta oman todellisuuskuvan mukainen ihminen ja elämänpartneri. Rakkauden nimissä kontrolloidaan toista ja rakastettu mukaututetaan oman itsen täydentäjäksi, omiin tarpeisiin ja tavoitteisiin, ja toinen myös suostuu tähän mukauttamiseen. Molemmat jäävät silloin vaille omaa tilaa ja yksilöllisyyttä. Asian havaitseminen ja käsittely voi tuoda suhteeseen uusia mahdollisuuksia, rehellisyyttä ja rikkautta." Tätä mieltä on psykoterapeutti, psykoanalyytikko ja filosofian lisensiaatti Pirkko Siltala.

Hän huomauttaa vielä, että vanhuudessa puolison ei pidäkään vastata sitä mielikuvaa ja kokemusta, johon aikanaan ihastuttiin ja rakastuttiin. "Rakkauden ensihetkien aikaan puoliso edusti häneen sijoitettuja ideaalikuvia, toiveita ja odotuksia."

 "Rakkauden siivittämässä vuorovaikutuksessa, sen eheyttävässä voimassa ja riittävässä turvallisuudessa puoliso uskaltaa tuntea myös vihaa toista kohtaan." (Siltala)

Miksi näitä asioita ei opeteta viimeistään ennen papin puheille päätymistä?  "Sokea rakkaus", pelkästä ihastuksesta johtuva yhteenliittyminen, tai hetken mielijohteesta syntynyt halu viettää häitä, ei sisällä noita Siltalan tarjoamia tietoja.

Naimisiinmenokoulu, parisuhdeoppituntien pakollisuus, ennen varsinaisen yhteiselon alkua, voisi avata monen hurmaantuneen silmät, - jolloin todellisuus paljastuisi sellaisena kuin se ilmenee.

Olisi se ainakin helpompi tapa oppia kuin tämä "hikipäässä", koko elämänmittaiseksi venyvä parisuhdeaakkosten tavaaminen.

Mutta eivät oppitunnitkaan auta, eikä elämän tarjoama koulu, jos ei ole valmis tutkimaan omaa mielen sisältöään. Joku on sanonut, että totuus löytyy sisältäsi, se on hyvä oppi.

                                                                                                          Markku Laitinen