"Perin harvoilla on kypsää viisautta, ymmärrystä ja valmista rohkeutta kestää se kova totuus, että tämä maailma on vain leiripaikka. Me emme ole täällä elääksemme ikuisesti, ja siksi kaikkea katoavaa omaisuutta ja maallista kunniaa pitäisi käyttää viisaasti ja ymmärtäen; niiden ei saisi antaa tehdä meistä vankeja." (Paul Brunton)

Ihminen voi muuttua synkkämieliseksi, kun hän huomaa elonpäiviensä karisseen vähiin. Hän näkee kaiken sen, minkä vaivalla sai kerätyksi olevan uhattuna.

Hän kokee saaneensa kunnioitusta, koska on kyennyt osoittamaan, että - "kyllä tässä hyvin on pärjätty" - kaikki aineellinen ja ulospäin näkyvä todistaa sen.

Nyt niiden merkitys on yhtä-äkkiä häviämässä. Niillä ei voi käydä "kauppaa" elämästä, sellainen oivallus saa ihmisen hiljaiseksi.

Ja kohta herää epäilys, ettei esineillä ollutkaan kuin kuvitteellinen symboliarvo, ja sekin vain oman pään luomaa harhaa.

Kuinka paljon aikaa ja vaivaa, työtä ja poissaoloa. Poissaoloa niiden ihmisten läheisyydestä, jotka kaipasivat turvaa ja rakkautta.

Tuskallinen totuus antaa viimeisille elonpäiville (vuosille?) merkityksen. Vielä on mahdollisuus elää hetki toisenlaista elämää.

Siihen kuuluu huolenpito, lämminhenkisyys, rakkaus..

                                                                                            Markku Laitinen