"Se, että heräämme joka päivä rakastaen jotakuta, joka saattaa rakastaa meitä tai olla rakastamatta, jonka turvallisuutta emme voi taata, joka saattaa pysyä elämässämme tai häipyä varoittamatta, joka saattaa olla uskollinen kuolemaansa saakka tai pettää meidät huomenna - se on haavoittuvaisuutta. Rakkaus on epävarmaa. Se on uskomattoman riskialtista. Ja rakastaminen jättää meidät tunnetasolla paljaaksi. Kyllä, se on pelottavaa ja kyllä, se altistaa meidät kivulle, mutta voitko kuvitella elämää ilman, että rakastaisit tai sinua rakastettaisiin?" (Brene Brown)

Jos pysymme vain romanttisen rakkauden piirissä, emmekä spekuloi muilla arvokkailla rakkauden muodoilla (vanhempien ja lasten välinen rakkaus), niin eikö jokaisen tulisi vältellä kaikin tavoin tuota kokemusta, joka saattaa johtaa hekuman jälkeiseen turmioon?

Miksi rakastavaiset seisovat "paljaalla kalliolla", jossa liukastumisen vaara on ilmeinen? Riski kannatta ottaa, koska näkymä on huikaiseva.

Ihminen ei voi edes valita, hänet valtaa rakkaus. Tämä "mielenhäiriö" näkyy aivotutkimuksissa. Ja se tuntuu sydämen lisäksi vatsassa. Sitä ilmentää seksuaalinen halu. Tyyntynyt rakkaus "hiipuu" kiintymykseksi, mutta sekin on haavoittuvaa.

"Me haluamme herätä joka päivä rakastaen jotakuta."

                                                                                        Markku Laitinen