Kuinka elämä onkaan tyhjää ja merkityksetöntä. Ihminen saatetaan hautaan, hänen arkulleen heitetään kolme lapiollista multaa; ajetaan haudalle, ajetaan kotiin, lohduttaudutaan sillä, että on pitkä elämä edessä. Mutta pitkäkö aika on 7 kertaa kymmenen 10 vuotta? Miksi emme tee kaikesta selvää saman tien, miksi emme jää hautuumaalle, laskeudu hautaan ja vedä pitkää tikkua siitä, kuka on se onneton, joka viimeisenä eloon jääneenä heittää kolme lapiollista multaa viimeisen vainajan arkulle?

Näin kirjoitti aikanaan Sören Kierkegaard, filosofi ja teologi. Hän provosoi meitä näkemään, että elämässä on sittenkin jotain merkityksellistä, koska emme tee kaikesta selvää saman tien.

Toivo huomispäivästä, ja sen myötä jostain paremmasta; pienikin hitunen hyvää riittää siihen, että tarraudumme elämään. Haalistuneeseen elämän kipinään puhaltava, toivon tuuli, estää meitä heittäytymästä hautaan.

Ehkä kaiken voisi kiteyttää näihin minulle tuntemattomaksi jääneen ajattelijan sanoihin: Yhtenä päivänä sinun on kuoltava, kaikkina muina päivinä saat elää.

                                                                                                Markku Laitinen