Brene Brown kirjoittaa, lempeys itseä kohtaan: suhtautuminen lämpimästi ja ystävällisesti itseensä silloin, kun kärsii, epäonnistuu tai kokee riittämättömyyttä sen sijaan, että suhtautuisi kipuunsa välinpitämättömästi tai ruoskisi itseään kritiikillä.

Kuulutko sinäkin itsensä sättijöiden kerhoon? Kun varpaasi kolahtaa tuolin reunaan ja kipu saa kiroilemaan, niin huudatko itsellesi, moititko tyhmyyttäsi? Kun et osaa, tai et tiedä jotain, mitä sinun mielestäsi pitäisi osata ja tietää, niin haukutko itseäsi tyhmäksi?

Meillä on niin monen monta mahdollisuutta joutua tilanteisiin, joissa tarjoutuu mahdollisuus itsensä morkkaamiseen. Ja vaikka olisi toinenkin suhtautumistapa, niin "syöksymme itsemme kimppuun", aloitamme mollaamisen, emmekä missään nimessä päästä mieleemme Brownin tarjoamaa lempeyttä itseään kohtaan.

Mitä me oikeastaan hyödymme siitä, että "vetelemme itseämme turpiin"?

                                                                                                                      Markku Laitinen