"Suuren taiteilijan pitää uskaltaa nolata itsensä. Paljastaa tunteensa ja sanoa totuus." Tämän kuulin sattumalta radiosta, enkä yhtään tiedä kuka puhui, mutta sanoma iskostui minuun.

Silti yhä hikoan kirjoittaessani jostain, jossa olen itse läsnä. Kun olen paljastanut jotain itsestäni menen "piiloon". Tunnen kuinka häpeä ja katumus iskeytyvät kimppuuni. Vaikka tiedän, että "tosi on parasta" ja tunnen pakottavaa tarvetta kirjoittaa niin kuin se on, kiemurtelen ja väistelen, kunnes on pakko sanoa se mitä pelkään eniten. En ole suuri taiteilija, enkä sellaiseksi yritä pyrkiä, mutta omasta mielestäni parhaat kirjoitukseni ovat syntyneet silloin, kun olen ollut aivan kuin avoin haava.