"Minut kasvatettiin vaistoamaan mitä minulta odotettiin ja olemaan odotusten mukainen. Meni kauan ennen kuin opin olemaan arvioimatta itseäni jonkun toisen silmin."  (Sally Field)

Tuo tuntuu niin kovin tutulta. Paitsi loppuosa, koska en ole vieläkään oppinut kuinka olla arvioimatta itseä jonkun toisen silmin.

Selviytymisen kannalta on ollut lähes pakko virittää vaistot äärimmilleen, että osaisi olla kussakin tilanteessa niin, ettei joutuisi konfliktiin, eikä tulisi hylätyksi. Hyväksynnän saaminen on usein ollut tärkeämpää, kuin se, että sanoisi oman mielipiteensä. Miellyttämisestä tuli tapa jo lapsena.

Ehkäpä nyt, kun elinkaari on jo kallellaan maata kohti, pääsen kohta vapaaksi liekanarusta ja voin vähät välittää siitä mitä minulta odotetaan. Enkä tahdo myöskään olla odotusten mukainen, enkä aio enää arvioida itseäni toisten silmin.

Eräiden asioiden suhteen olen kuitenkin "vastuullisessa" asemassa, joten teen joitakin myönnytyksiä. Lapsenlapset ovat sellaisia, että heidän seurassaan pyrin olemaan odotusten mukainen.

                                                                                                                               Markku Laitinen