"Vahva ihminen tuntee rajansa ja kunnioittaa toisen rajoja. Hän on toimelias, päättäväinen, elämäniloinen. Hän kykenee liittoutumaan, rakastamaan ja vastaanottamaan rakkautta. Vahva ei ole sama kuin kova, vaikka moni tuntuu näin erheellisesti luulevan. Kova on rakkaudeton. Muut ovat hänelle välineitä, eikä hän kykene yhteyteen toisten kanssa."

Yllä olevat ajatukset on lainattu Salme Blomsterilta, joka jatkaa vielä aiheesta tähän tapaan: "Vaikka vahva osaa pitää kiinni oikeuksistaan, hänellä on myös kyky peräytyä ja joustaa. On tilanteita, jossa on viisasta olla hiljaa tai ainakin laskea kymmeneen ennen kuin älähtää. Tällaiset tilanteet liittyvät yleensä turvallisuuteen tai toisen haurauden kunnioittamiseen."

Pitää tulla kovaksi, että pärjää elämässä, on harhaanjohtava väite, sillä on juurensa perisuomalaisessa kasvatuksessa. Kuten Blomster osoittaa kovuus ei ole hyve, jonka avulla yksilö menestyy ja yhteiskunta kukoistaa. Se polkee heikommat jalkoihinsa. 

Kilpailuun, pärjäämiseen ja voitontavoitteluun pyrkivässä yhteiskunnassa kovuuteen kannustetaan. Jakamistaloudessa, jossa pyritään yhteiseen hyvään - jossa saalis jaetaan kaikkien kesken - kovuus on toisarvoista, jopa halveksittavaa.

Blomsterin kuvailemat vahvan ihmisen ominaisuudet olisivat kullanarvoisia. Myötätunnon ja rakkaudellisuuden yltä voitaisiin pyyhkiä pölyt pois ja ottaa ne jokapäiväiseen käyttöön. Ja on hyvä muistaa, että henkisesti ja psyykkisesti vahvan ihmisen ei tarvitse turvautua väkivaltaan, eikä alistamiseen.

                                                                                                                                              Markku Laitinen