"Kun rankaiset pahoja, se on oikeamielistä, koska se soveltuu heidän ansioihinsa. Kun taas säästät pahoja, se on oikeamielistä - ei koska se sopisi heidän ansioihinsa vaan koska se sopii sinun hyvyyteesi."

Anselm Canterbyrylainen

Kaksi kirjoitusta Jumalan olemassaolosta, Monologion ja Proslogion

Suomentanut Toivo J.Holopainen

Gaudeamus 2019

Anselm Canterbyrylainen (1033-1109) lukeutuu keskiajan huomattavimpiin filosofeihin ja teologeihin. Suomentaja on laatinut tätä teosta varten pitkän johdanto-osuuden ja syystäkin, sillä kirja on osittain vaikeaselkoinen johtuen Anselmin tyylistä "pyöritellä" kulloistakin aihetta niin, että lukija joutuu pyörryksiin. Sitkeä, tutkivalla asenteella varustettu lukija kuitenkin löytää "kultajyviä", joihin paneutumalla kokonaisuuskin raottuu.

Johdannossaan Holopainen huomauttaa, että korkeimman luonnon kolminaisuutta käsitellessään Anselm päätyy toteamaan, että monet kosketelluista seikoista ylittävät inhimillisen käsityskyvyn. Ja vielä, että asiat ovat hänen sanomallaan tavalla, vaikka ei olekaan mahdollista selittää, miten ne ovat juuri siten. Lukijan kannalta kirja tiivistyy juuri noihin päätelmiin.

Holopainen ottaa esille myös Anselmin ymmärrystä etsivän uskon ajatuksen: " ---haluaisin jossain määrin ymmärtää totuuttasi, johon sydämeni uskoo ja jota se rakastaa. Enkä tavoittele ymmärrystä uskoakseni vaan uskon ymmärtääkseni. Sillä uskon myös tämän: jollen uskoisi, en ymmärtäisi."

Anselm ilmaisee uskonsa korkeimpaan hyvään monella tavalla, ja harvoin selkeästi: "Ei kuitenkaan voida ajatella mitään hyvää ennen sitä hyvää, jota ilman mikään ei ole hyvää."

Filosofinen Anselm esittäytyy näin: "korkeinta oikeamielisyyttä rakastava ei voi halveksia mitään oikeamielistä eikä sallia mitään väärää." Jää epäselväksi pohtiko Anselm tässä yhteydessä lainkaan kysymystä: Mistä kaikki paha tulee maailmaan, jos Jumala edustaa suurinta oikeamielisyyttä?

Jumalaa etsiville Anselm kirjoittaa kauniisti: "Kuule nyt, ihmisparka, pakene hetkeksi puuhiltasi, piiloudu vähäksi aikaa myrskyisiltä mietteiltäsi. Luovu painavista huolistasi ja jätä sikseen vaivalloiset askareesi. Ole hetkinen jouten Jumalaa varten ja levähdä hänessä tovi. Mene sisälle mielesi kammioon, sulje pois kaikki lukuun ottamatta Jumalaa ja sitä, mikä auttaa hänen etsimisessään, ja ovi suljettuna etsi häntä. Sano nyt, koko sydämeni, sano nyt Jumalalle: Etsin kasvojasi; kasvojasi, herra, minä kaipaan"

                                                                                                               Markku Laitinen