"Mystistä ei ole se, millainen maailma on, vaan se, että maailma on."

Wolfram Eilenberger

Taikurien aika, filosofian suuri vuosikymmen 1919-1929

Suomentanut Tommi Uschanov

Siltala Kustannus 2019

Historiaa, henkilöhistoriallista draamaa, elävästi esiin tuotua filosofiaa.. Eilenbergerin tyyli tempaa mukaansa, hän kirjoittaa selkeästi esiin sen, minkä filosofit ilmaisevat vaikeatajuisesti.

Mikä on ihminen? Eilenberger antaa Immanuel Kantin vastata: "ihminen on olento, joka kysyy itseltään kysymyksiä, joihin ei lopulta osaa vastata. Nämä kysymykset koskevat erityisesti Jumalan olemassaoloa, ihmisen vapauden arvoitusta sekä sielun kuolemattomuutta."

Heidegger on yksi kirjan päähenkilöistä ja puhe on ahdistuksesta, joka valtaa ihmisen, kun hän tulee täysin tietoiseksi oman olemassaolonsa äärellisyydestä. Tietoisuus omasta äärellisyydestä, joka luonnehtii ihmistä "maailmaan heitettynä", muuntuu ahdistuksen välityksellä tehtäväksi tunnistaa oman olemisen mahdollisuudet.

Heideggerin määritelmä filosofian luonteesta on vastaansanomaton: " Filosofia edistyy vain absoluuttisella uppoutumisella elämään itseensä. - - - Se ei tee itseään tykö, se on absoluuttisen rehellisyyden tiedettä. Se ei koostu mistään jutustelusta vaan oivalluksen askelista; siinä eivät taistele teoriat toisia teorioita vastaan vaan pelkästään aidot oivallukset epäaitoja vastaan. Aidot oivallukset voidaan kuitenkin saavuttaa vain rehellisellä ja peräänantamattomalla uppoutumisella elämän itsensä aitouteen; viime kädessä vain henkilökohtaisen elämän aitoudella."

Eilenbergerin kuvaus Heideggeristä ihmisenä ei maarittele: "Romanttinen kuva suuresta yksinäisestä, joka on kohtalokkaasti tuomittu ratkaisemaan yli-inhimillisen vaikea ongelma aivan yksin ja väistämättä väärinymmärrettynä: epäsosiaalinen nero. Sellaiseksi Heidegger mieltää itsensä. Koko lopun ikäänsä."

Rikkan perheen poika Wittgenstein jakaa koko omaisuutensa sisaruksilleen ja ryhtyy filosofiksi. Hänen vaikeaselkoisuutensa tuottaa päänvaivaa hänelle itselleen, mutta ennen kaikkea koko filosofiselle yhteisölle. "On todella jotakin, mitä ei voi ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä."

Ernst Cassirer on vähän oudompi tuttavuus, jota Eilenberger pitää kuitenkin merkittävänä filosofina. Esittely tapahtuu näin: "Cassirerin filosofiassa on kysymys hedelmällisestä välityksestä erilaisten syvien kahtiajakojen ja ilmeisten ristiriitojen ylitse: sisäinen ja ulkoinen, sielu ja ruumis, järki ja tunne, henki ja aine, sana ja ajatus, myytti ja tiede, empirismi ja metafysiikka, ykseys ja moneus, ihminen ja Jumala, kieli ja kosmos."

Kirjan sivuilta pompaa esiin myös Walter Benjamin murhenäytelmätutkimuksineen. Eilenberger seurailee tätä "törmäilijää" minne milloinkin ja tulee kuvanneeksi jonkinlaisen "murhenäytelmän".

Muutkin filosofit elämänkohtaloineen tulevat näkyviksi inhimillisinä olentoina. Ja lukija voi poimia kirjasta oman kehityksensä tueksi lukuisia filosofisia ajatelmia, kuten: "Todellisuudessa mitään ei ole selitetty, eikä varsinkaan kysymystä, miksi on olemassa tämä maailma säännönmukaisuuksineen, joita emme voi kuvata - sen sijaan ettei olisi olemassa yhtään mitään?

Elämänfilosofiaa kuvastamaan valitsisin tämän: "Nähdä pinnallisuuden läpi, hylätä sovinnaiset tavat, taistella epäaitoa vastaan, pureutua epäröimättä asioiden ytimeen, päästää aitous murtautumaan läpi."

Eilenbergerin kirja on kuin "koukku" johon tartuttuaan ei enää pääse irti filosofisesta maailmankatsomuksesta ja hyvä niin.

                                                                                                             Markku Laitinen