"Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, miltä tuntuu olla pienenä pelokkaana lapsena jonkun sylissä turvaa ja lohdutusta saamassa." (Irene Kristeri)

Hän käpertyi sikiöasentoon sen jälkeen, kun tunsi kuinka lämmin pissa valui reiden syrjää pitkin. Alhaalta kuului yhä huuto ja mekastus. Humalaisten riitely äityi tappeluksi. Nainen kirkui äidin äänellä.

Hän ei uskaltanut vielä laskeutua vintirappuja alas, vaikka kuuli enää kuorsausta, joka katkeili örähdyksiin. Oli nälkä ja janotti. Vapistuaan tovin rapuissa, hän otti "vauhtia" ja juoksi ne alas.

Varoen hän harppoi lattialla makaavien miesten yli, löysi tien jääkaapille ja sieppasi palan lenkkimakkaraa käteensä. Juotuaan vielä lasin vettä hän hiipi tärisevin jaloin ulos.

Kesäinen aurinko lämmitti, käveltyään "turvallisen" matkan päähän hän istui mättäälle, pidätteli itkua niin kauan kun pystyi, mutta vääntyi kohta kippuralle ja itki nyyhkien.

Nukahti itkuunsa, kuin turvalliseen, lohduttavaan syliin.

                                                                                                                  Markku Laitinen