James Hollis kirjoittaa: Kuinka hyveellisiä me niin sanotussa kehittyneessä maailmassa elävät ihmiset olemme, kun lapsia orjuutetaan valmistamaan meille lenkkitossuja tai puseroita tai niitä monia vempaimia, jotka viihdyttävät ja turruttavat  meitä? Kuinka mukavasti meidän pitäisi tuudittautua itsetyytyväiseen hyveellisyyteemme, kun toiset hikoilevat ja kärsivät meidän mukavuutemme tähden? Elämme kulttuurissa joka ylvästelee "perhearvoilla", mutta näemmekö perheet, jotka kärsivät, koska joidenkin osakkeenomistajien etujen tähden heidän ei sallita saada lääkkeitä, jotka pelastaisivat ihmishenkiä?

Hollis jatkaa: Kuka meistä olisi täysin tietämätön siitä, että monet kanssaihmisemme elävät kammottavissa oloissa, kärsivät fyysistä ja emotionaalista riistoa ja elävät toivottomuudessa samalla kun me pidämme mukavuuttamme itsestään selvänä? Kuka meistä pystyy katsomaan tällaisia asioita kovinkaan pitkään ilman että meidän on vaikea saada unta seuraavana yönä? Niinpä me hyveelliset opimme kääntymään pois, turruttamaan ja selittämään.

Me olemme jo niin turtuneita, että emme edes halua kuulla tällaisesta. Meidät on "viihdytetty kuoliaaksi" niin ettemme enää kykene tuntemaan myötätuntoa - sotaa, nälänhätää ja orjuutta pakenevia, hukkumassa olevia lapsia työnnämme takaisin mereen, koska he eivät ole valkoihoisia.

Meitä pelottaa nähdä minkälaisia oikeasti olemme, siksi "ruttaamme tämänkin paperin" nopeasti ja alamme etsiä viihdykettä.

                                                                                                            Markku Laitinen