"Halun alaisuuteen kuuluvat: suuttumus ja sen lajit (kiukku, raivo, viha, kauna, ikävöinnit, kaipaukset, nautinnonhimot, rahanhimot, kunnianhimot ja senkaltaiset. Nautinnon alaisuuteen kuuluvat vahingonilot, mielihyvät, haltioitumiset ja senkaltaiset. Pelon alaisuuteen kuuluvat epäröinnit, ahdistukset, hämmästys, häpeät, hätäännykset, taikauskoisuudet, kauhu ja kammot. Tuskan alaisuuteen kuuluvat kateus, kilpailumieli, mustasukkaisuus, sääli, suru, murhe, piina, huoli, kärsimys ja ärtymys." (E, Stobaios)

Harvoin, jos koskaan sitä edes yrittää ymmärtää omien tunteidensa lähtökohtia. Mistä ne kumpuavat ja mihin ne lähtökohtaisesti liittyvät. Siksi Stobaiosin lista onkin hämmästyttävä.

Kun on tottunut "ulkoistamaan" tunteidensa syyt, ei sitä hevillä niele totuutta. On helpompi nähdä tuon toisen aiheuttavan minua kiusaavat tunteet. Tai olosuhteiden ja tilanteiden.

Mitä pitäisi ajatella, kun nautinnon alaisuuteen on määritelty vahingonilo? Ja minunko pitäisi hyväksyä totuudeksi se, että salaa nautin, kun joku saa nenilleen? Kyllä!

Tai, että kiukun, raivon, vihan ja kaunan takana piileksii halu? Mutta niin voi todellakin olla, jos en saa mitä haluan kiukustun. Jos näen toisen saavan sitä, mitä itse halusin ja itse jäin ilman, voin mielessäni raivostua ja kannan vähintäänkin kaunaa.

Stobaiosin lista on kuin oppitunti tunteista.

                                                                                                                                        Markku Laitinen