"Ahneus, piittaamattomuus, säälimättömyys, yhteisöllisyyden oheneminen, itsekkyys, pärjääminen, selviämisen eetos, kiire. Asenteet vaikuttavat arvoihin ja tekoihimme sekä tietoisina että tiedostamattomina. Itseensä syventyminen, itsen havannointi ja tutkiskelu saati moni-ilmeinen kanssaihmisyys, avuttomuuden, heikkouden ja hitauden hyväksyminen eivät kuulu aikamme henkeen." (Pirkko Siltala)

Siltalan mainitsemat, vallitsevat arvot ja asenteet, viittaavat kylmyyteen ja välinpitämättömyyteen. Olemme valinneet tien, jossa jokaisen tulee kyynärpäitä käyttäen etsiä paikkansa.

Vanhusten, sairaiden ja jollain muotoa avuttomiksi luokiteltujen odotetaan "katoavan" yhteisöistä. Heistä puhutaan taakkana ja rasitteena, annetaan ymmärtää ettei yhteiskunnan "kyvykkäällä" osalla ole hoito - tai yleensäkään mitään velvoitteita heitä kohtaan.

Päätöksentekijöiden ja markkinavoimien ajatuksena on, että sairaudet ovat itseaiheutettuja, puutteenalaisuus omaa kyvyttömyyttä ja vanhuuden raihinaisuus vältettävissä. Yhtään sen lohdullisempaa ei ole suhtautuminen vammaisia, tai mielenterveysongelmaisia kohtaan.

Voiko tämän kaltaista yhteiskuntaa kutsua inhimilliseksi?

                                                                                                                  Markku Laitinen