"Me synnymme vain kerran, toista kertaa ei voi syntyä. Elettyä elämää ei enää ole. Mutta sinä, vaikka et ole huomisen herra, siirrät iloasi tuonnemmaksi. Elämä hukataan, lykätään tuonnemmaksi ja lopulta kuollaan rauhoittumatta." (Epikuros)

Voi sataa vettä ja räntää, tuulla niin, että puut kaatuvat. Samaan aikaan postilaatikko saattaa täyttyä laskuista, eikä pankkitilillä ole killinkiäkään. Kipuja ehkä on. Ja rakkauskin tuntuu lentäneen ikkunasta pihalle. Jäljellä on kuitenkin se kallein, elämä.

Ei maistu elämältä, sitä se kuitenkin on. Vaikka olosuhteet ehkä hankaloittavat tämän hetkistä tilannetta, tekevät siitä lähes sietämättömän, eikä tulevaisuuden näkymiä juuri ole, on elämän "pysäyttäminen" mahdotonta.

Juuri tästä syystä monet ihmiset selviävät mahdottomiltakin tuntuvista tilanteista ja olosuhteista. He ottavat niin sanotusti elämän "omiin käsiinsä", pyrkivät tekemään sen, mikä juuri nyt ja vielä on mahdollista,

Surullisempi on heidän kohtalonsa, jotka "vain odottavat" jotain parempaa. Odottajat eivät välttämättä edes ole niitä, joilla on todellisia vaikeuksia, vaan sellaisia, joiden mielestä elämän kuuluu antaa heille kaikki se, minkä älyää pyytää.

He ovat elämän "hukkaajia", tuonnemmaksi siirtäjiä.

                                                                                                                               Markku Laitinen