"Opin miten rohkeata ja kaunista on elää pää pystyssä sellaisena kuin on, katsoa tosiasioita silmiin yrittämättä näyttää erinomaiselta tai myöskään nöyristelemättä." (Tuntematon)

Minä en ole vieläkään oppinut elämään tuon todellisuuden kanssa. Sellaisena kuin on, vaihtuu usein teeskentelyyn ja pää valuu alas jättäen silmät katselemaan tietä. Väistelen väistämätöntä ja vaihdan tosiasiat haaveiluun. Yritän näyttää täällä erinomaiselta ja tuolla nöyristelen.

Tahdon kuitenkin kehittyä ja oppia. Vanheneminen ei ole kohdallani "kauhistus", vaan mahtava mahdollisuus viimeinkin tulla omaksi itsekseen.

Olen yhtä ahkera kuin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuva oppilas. Ymmärrykseni ja kirjapinoni kasvavat samaan tahtiin, joka päivä.

Minua kannustaa "päivien vähäisyys", ja vaikka tiedänkin kaiken olevan "turhuuksien turhuutta", niin tiedon janoni vain kasvaa.

En "opiskele elämää" ollakseni viisas muiden silmissä, intohimoni on sisäsyntyistä, elämän ja kuoleman mysteeri kiinnostaa.

Valmista ei tule koskaan, mutta matkanteko, sehän tässä hienoa on.

                                                                                                         Markku Laitinen