"Olemisen perustunnelma: turvattomuus, maailman kammottava vieraus ja arvoituksellisuus, oman olemisen ehdoton ääreellisyys ja rajallisuus, tunne siitä, että on heitetty käsittämättömään ja mielettömään maailmaan ja jätetty kuoleman, syyllisyyden ja kaikille pinnallisille tunteille ja tunnelmille lopullisen perusvärin antavan ahdistuksen, Angstin, alaiseksi. (Stegmuller)

Tätä kaikkea paetaksemme me etsiydymme tilanteisiin, joista arvelemme löytävämme lohdutuksen. Jokainen pysähdys saattaa meidät ahdistuksen tilaan, jossa oma mitättömyytemme paljastuu. Siksi me niin kiihkeästi tavoittelemme tyydytyksen lähteitä: ylensyömistä ja juomista, kaikkea "kiiltävää", taputuksia, kiitosta ja yleensäkin sitä mitä voimme saada itsemme ulkopuolelta.

Vaille jäämisen tunne kuitenkin palaa ja se kävelee yhtämatkaa epämääräisen kaipuun saattelemana niiden yhteinen nimi on: tarkoituksettomuus 

Jungin mukaan: Tarkoituksettomuus estää elämän täyteyden, ja siksi se voidaan rinnastaa sairauteen. Merkitys saa ihmisen kestämään monenlaisia asioita - ehkä kaiken.

Suurin merkityksellisyyden tunne löytyy sisältämme: kyky rakastaa ja olla rakkuden kohteena. Tällä ei tarkoiteta pelkästää romanttista rakkautta, vaan suhtautumista kaikkeen olemassa olevaan ja elolliseen.

                                                                                               Markku Laitinen