"Ihmiset täytyy kerran, niin ajattelen, vallata suuri tuska, kun heille käy selväksi, että he eivät ole rakastaneet toisiaan niin kuin he olisivat voineet rakastaa." (Morgenstern)

Tuskalta voisimme välttyä jos emme aina ajattelisi, että - sitten tuonnempana, paremmalla ajalla - jota ei ehkä koskaan tule.

Katoava yhteinen tulevaisuus, hädän hetki, kuoleman läheisyys, kaaoksen ja epävarmuuden tila, näyttää meille millaisia oikeasti olemme.

Imennämmekö ja toteutammeko rakkaudellisuutta, vai saavatko alhaisimmat viettimme vallan - viemme viimeisen leipäpalan lapsen suusta.

Rakastaa toisiaan, ei tarkoita vain kahden, tai muutaman läheisen ihmisen välistä rakkaudellisuutta, se on inhimillistä, yleismaailmallista rakkaudellisuutta, elämän säilyttämistä.

Jos emme kykene sellaiseen lainkaan, ei edes ajatuksen tasolla, niin voi olla, että tuska valtaa meidät viimeistään siinä hetkessä, kun on oma vuoromme lähteä täältä.

                                                                                    Markku Laitinen