Tahdommeko me todellakin, että meistä ne, jotka sanovat, ettei sillä ole mitään väliä onko elämää olemassa sadan vuoden kuluttua - koska me emme ole sitä näkemässä - ovat niitä, joiden käsissä on koko maapallon tulevaisuus?

Se on hyvin ilmeistä, koska peitämme silmämme molemmin käsin, sormet harallaan, kuin lapset, jotka eivät tahdo nähdä "mörköä".

Hurraamme heille, jotka vannovat ettei sinulta saa mitään kieltää, ja nostamme lipun salkoon, jos meidän (minun) ei tarvitse luopua mistään.

Päiväkotien ja koulujen pihat ovat täynnä riemukkaita ääniä, pienet vauvat tuhisevat tyytyväisinä äitiensä rinnoilla...lainkaan tietämättä, että aikuiset joihin heidän tulisi saada turvata, ovat ahneutensa ja itsekkyytensä vallassa vaarantaneet heidän tulevaisuutensa.

Ajatus siitä, että tulevaisuus - koska emme ole sitä näkemässä - oikeuttaa meidät "mässäilemään" - peruuttamatonta tuhoa aiheuttaen - tulevien sukupolvien kustannuksella, kertoo sen, että meille nyt eläville ei tulisi myöntää ihmisarvoa.

                                                                                    Markku Laitinen