"Ihmiset, jotka onnettomuudekseen ovat tottuneet rajuihin nautintoihin, menettävät kohtuullisten nautintojen nauttimiskyvyn ja ikävystyvät rauhattomassa ilon tavoittelussaan." (Fenelon)

Mitä enemmän ja helpommalla jotain on saatavilla, sitä todennäköisemmin siihen kyllästyy. Nautinnonhalu on ihmisen luontainen ominaisuus, mutta se voi äärimmilleen vietynä muuttua tuskaksi.

Oikeasti nälkäinen nauttii saadessaan kuivan leipäkannikan. Yltäkylläisen täytyy etsiä eksoottista ja ennen kokematonta saadakseen nautintoa. Janoiselle vesitilkka on autuaallinen nautinto. Vesi ei riitä hänelle, joka saa vettä kraanasta aina kun haluaa.

Mikä tahansa, mitä on koko ajan tarjolla muuttuu mitäänsanomattomaksi, ei miltään tuntuvaksi. Jokapäiväinen ei ole mitään. Jos on aina "karkkia" tarjolla, se alkaa oksettaa.

Jonkin tavanomaisen arvostus syntyy siitä, ettei sitä ole enää saatavilla (puute vedestä, puute leivästä).

Me elämme "hyijäämisen" kulttuurissa. Kyllästymme nopeasti ja etsimme yhä uusia nautintoja. Se, mikä eilen riitti tuomaan tyydytystä on tänään liian latteaa.

Rauhattomina "pläräämme" kännykkää jonka vaihdamme huomenna uuteen, koska se ei kykene vastaamaan tarpeisiimme.

Ilon tavoittelussamme tulemme ilottomiksi.

                                                                                                         Markku Laitinen