"Laitos oli täynnä erilaisia epänormaaleja ihmisiä: minä mongertelin sanoja hullusti hoiperrellessani, Philippe taas oli kahdeksantoistavuotiaana vain alle metrin mittainen, Jerome ei voinut puhua eikä kävellä, Adrien kärsi henkisestä jälkeenjääneisyydestä, ja hänen äännähdyksistään oli lähes mahdotonta saada selvää. Mikään ei meitä yhdistänyt, ja kuitenkin meitä yhdisti kaikki. Yhdessä saatoimme paremmin sietää sietämättömän tilanteemme, sen vuoksi varoimme tarkoin haaskaamasta meille niin kallista aikaa tarpeettomiin riitoihin, turhiin ilkeyksiin. Tuimme toisiamme kestääksemme paremmin koettelemuksen, kantaaksemme yhdessä toistemme yksinäisyyden."

Ylläoleva kuvaus löytyy Alexandre Jollienin kirjasta: Heikkouden ylistys. Jollien on filosofian tutkinnon suorittanut CP-vammainen.

CP-vammainen on määritelmä, joka saattaa estää meitä ymmärtämästä, että kysymyksessä on tunteva, ajatteleva ja kuten tässä tapauksessa, huomattavasti "keskivertonormaalia", fiksumpi ihminen.

Hän, joka kirjoittaa: kantaaksemme yhdessä toistemme yksinäisyyden -  ilmaisee empatiakykynsä, joka on usein meille "terveille" vieras ja "kilpailukykymme" nujertama tunne.

Tässä uudessa maailmanjärjestyksessä, jonka sanelee virus, me voimme ottaa oppia ihmiseltä, joka ei saanut kaikkia niitä mahdollisuuksia, joilla sinä ja minä olemme varustettuja.

                                                                                         Markku Laitinen