Kukaties elän

vielä niin kauan että

alan kaivaten,

leppoisasti muistella

tätä murheeni aikaa.

(Kiyosuke, 1104 - 1177)

Vaikka surun ja murheen, vaivan ja valituksen aikana emme millään saata uskoa, että voisi käydä noin, kuten ylläolevassa runossa sanotaan, niin se saattaa kuitenkin olla totta.

Huomenna kaikki on toisin, aika virtaa ja huuhtoo eilispäivän murhetta, ei tee siitä "valkoista", mutta muuttaa sen mittasuhdetta.

Joskus voimme auttaa itseämme vain "kestämällä", ja siihen sisältyy ajatus, ettei mikään ole loputonta, ei edes kärsimys.

Ihmisen elämänkaareen mahtuu säröjä, jotka matkaavat muistoissamme, ei enää niin kivuliaina, ja joskus voimme jopa runoilijan sanoin: leppoisasti ja kaivaten muistella niitä.

                                                                                         Markku Laitinen