"Aivot ovat neuronien, synapsien ja biokemikaalien muodostama aineellinen verkosto. Mieli on kivun, mielihyvän, vihan ja rakkauden kaltaisten subjektiivisten kokemusten virta." (Yuval Noah Harari)

Aivotutkija tutkii aivojen toimintaa ja perustelee kaiken sen perusteella, mitä löydöksiä hän tutkimuksissaan tekee. Hänelle aivot ovat kaiken perusta, myös kaiken kokemuksellisen. Jopa rakkaus selittyy "biokemialliseksi häiriöksi", tai joksikin muuksi aivotapahtumaksi.  

Ylläoleva Hararin tekemä erottelu on miellyttävämpi "totuus", sen myötä meistä piirtyy "inhimillisempi" kuva. Tunteet ovat jotain enemmän, kuin aivojen biokemiaa.

Entäpä kokemus siitä, että jokin on pyhää? Ihmisellähän on kaipuu johonkin syvällisempään, joka selittyy pyhyytenä, jonkin pitämisenä niin arvokkaana, että sen äärellä hiljennytään. Onko sekin aivojen tuotosta?

Ihminen on tunteikas, kokemuksellinen olento, jonka mieli on hajanainen. Tarvitsemme selityksiä, että ymmärtäisimme itseämme.

Aivot ovat vieläkin lähes "tuntematon planeetta", eikä sellaiselle perustalle pitäisi vielä rakentaa koko ihmisyyttä selittävää todellisuutta.

                                                                                                                      Markku Laitinen