"Rumpujen tahdikas pärinä ja hurraahuudot kannustivat miehiä eteenpäin, niin kuin myös lupaus iankaikkisesta elämästä kuoleman jälkeen sekä kunnia kuolla kuninkaan ja isänmaan  puolesta."

Ylläoleva teksti löytyy Oravaisten taistelutantereella sijaitsevasta, sotahistoriaa kuvailevasta taulusta. Surullista tässä on se, kuinka "narrattavia" me ihmiset olemmekaan olleet ja olemme yhä.

Surkeinta puolta meistä esittää uskomus: kunnia kuolla kuninkaan puolesta. Historia osoittaa nämä kuninkaat lähes mielipuoliksi, joiden pakkomielteenä on ollut sotiminen.

Kauheinta on tieto siitä, että yhä vieläkin nuoret miehet ja nykyään naisetkin saadaan uskomaan sotimisen ylväisiin periaatteisiin, heidät voidaan lähettää yhä uusiin sotiin ja lähes samoin uskomuksin, kuin on tehty satoja vuosia.

Sotiin on lähdetty jopa riemusta kiljahdellen, mutta sotatantereilla on moni huutanut äitinsä perään. Hengissä selvinneet sotivat loppuelämänsä ja heidän läheisensä joutuvat sitä sietämään.

Isänmaa suhtautuu heihin nuivasti, eivätkä kuolleet palaa riemuitsemaan iankaikkisesta elämästään.

                                                                                                          Markku Laitinen