"Minä en ole vapaa. Kenen luulisi olevan minua vapaamman? Ei minkäänlaista ulkonaista pakkoa, kaikki aikani vapaasti käytettävänä, mahdollisuus asettaa itselleen mikä päämäärä tahansa. - - Mutta minä pakenen itseäni kokonaisten viikkojen ja kuukausienkin kuluessa, antaudun hetkellisten mielijohteiden ajeltaviksi, noudatan silmieni pyydettä".  (Henri-Frederic Amiel)

Niin se menee, voisin aloittaa ja minulla olisi mahdollisuus, mutta minä vain haikailen. Olen elämänvaiheessa josta aiemmin haaveillen sanoin: sitten kun..

Toisaalta minun ei tarvitse tehdä mitään, miksi siis "kärsin" saamattomuden tuskia? Koska nyt olisi mahdollisuus vaikka kirjoittaa yötä päivää, mutta en viitsi.

Ja miksi minun pitäisi viitsiä? Voin möllöttää koko päivän kiikkutuolissani, tai mennä metsään, ihan kuten haluan. Mutta, mutta, kun pitäisi..

Vapaus jostakin on vapautta johonkin, mutta miten se kohdallani toteutuu, sitä en tiedä.

                                                                                                                                          Markku Laitinen