"Länsimainen välineellinen järki näkee maailman erilaisten hyödykkeiden ja välineiden kokoelmana. Olemme menettäneet kyvyn haltioitua ja ihmetellä. Mutta olemassaolo on suuri ihme. Tämä, että me olemme täällä ja ihmettelemme, kurkotamme toisiamme kohti ja yritämme ymmärtää, on suuri ihme."

Mika Pekkola & Mikko Väänänen

Tämä, matka ei mihinkään

Basam Books 2019

"Esitämme tässä kirjassa yhden mahdollisen käsityksen meditaatiosta." Näin ilmoittavat kirjan kirjoittajat ja sitten korjaavat, että emme itse asiassa edes puhu "meditaatiosta". "Puhmme siitä, että istuu alas ja antaa itsensä olla, antaa asioiden olla."

Länsimaisen kulttuurin kriittistä arviointia kirjan sivuilta löytää ja se on perusteltua, kuten seuraavakin puheenvuoro osoittaa: Eräs suosittu näkökanta, joka heijastelee kulttuurimme rakenteita, voidaan nimetä - olkaamme hetken poleemisia - "vulgaariksi hengellisyystulkinnaksi". Siinä ilmenee länsimaisen kulttuurin eksotisoiva, orientalistinen fantasia ikiaikaisesta viisaudesta, joka olisi jotain muuta kuin tämä sotkuinen, arkipäiväinen mieli, jonka kohtaamme ylivirittyneen kulttuurin maanisessa kouristelussa.

Oivaltavia psykologisia näkökantoja kirjoittajat tuovat esille tämän tästä, esimerkki: "Vaikeat tunteet ovat niitä, jotka haluamme kieltää. Kun lakkaamme kieltämästä, psyykkinen energia ei kulu kieltämiseen, vaan se ohjautuu trauman kohtaamiseen."

Lisää vastaavanlaista: "Tunteiden kieltäminen ja kiertäminen on kuin pitäisi yllä vaatteita, jotka eivät sovi ylle, jotka ovat roikkuvia, kiristäviä, väärän värisiä. Torjuttujen mielensisältöjen kohtaaminen rentouttaa ja vapauttaa kouristuksenomaisesta tilasta. Tyytymättömyys ja levottomuus hälvenevät."

Filosofista elämän kuoleman kysymysten äärellä olemista, sitäkin kirjoittajat tarjoavat omaperäisellä tavallaan: Tämä keho on alisteinen vanhuudelle, sairaudelle ja kuolemalle. "Elämme kulttuurissa, joka pyrkii kieltämään kuoleman sairauden ja vanhuuden. Elämme kliinisyyden ja nuoruuden palvonnan keskellä." Ja ikään kuin herättääkseen meidät Pekkola ja Väänänen mainitsevat vielä, että: "Tämä on kuolemista joka hetki. Jokaisen hetken kohtaamista täysin. Jokainen hengenveto on vimeinen hengenveto. Tämä on ensimmäinen hengenveto. Tämä on elämistä niin kuin jokainen hetki olisi viimeinen."

                                                                                                           Markku Laitinen