"Valittakoot muut, että aika on paha, minä valitan sitä, että se on mitäänsanomaton, sillä siitä puuttuu intohimo." (Kiergegaard)

Harmaata ja latteaa, mikään ei oikein tunnu miltään ja aika kuluu. Elämä liukuu pois, eikä innostumisen hetkiä ole ollut kuin kourallinen, intohimosta puhumattakaan. Kuvatun kaltainen kokemus syntyy, kun elämä perustuu pinnallisiin arvoihin.

Taloudellisten - ja mahtiarvojen maailmassa tyydytykset ovat hetkellisiä ja perustuvat lähes yksinomaan materiaan - innostun punaisesta kiiltävästä autosta, mutta kadotan innostukseni muutamassa kuukaudessa.

Rakkaus on yksi polku intohimoon. Innostukseen voi löytyä tie, jos sattumoisin tai uurastamalla päätyy ammattiin, jossa ei puhuta työntekemisestä vaan intohimosta johonkin.

Kaikki syvällinen kokeminen tuo elämään väriä ja ymmärtämällä elämän rajallisuuden, päätyy väistämättä tuntemaan intohimoa elämään.

"Tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoista", sanoo joku vanha filosofi ja siinä meillä on avain varsinaiseen intohimoon. Mistä minä tulen, kuka minä olen ja mihin olen menossa?

                                                                                            Markku Laitinen