"Kun introvertti seurustelee muiden kanssa - varsinkin jos väkeä on paljon - hänen voimansa ehtyvät ja hän väsyy." 

"Introversio on biologisesti määrättyä. Intro- ja ekstroversiossa on kyse tietystä aktiivisuuden tasosta, joka vaaditaan ennen kuin hormonit viestivät aivoille hyvästä olosta. Ekstovertti tarvitsee korkeamman aktiviteettitason kuin introvertti. Se, mikä on introvertistä mukavaa ja kehittävää, saatta olla ekstovertistä tylsää ja verkkaista."

Sisäänpäin kääntynyt ja ulospäin suuntautunut ovat suomennoksia intro- ja ekstrovertistä. "Sisäänpäin kääntynyt" saa monesti negatiivisen merkityssisällön. Linus Jonkmanin kirjassa: Introvertit - työpaikan hiljainen vallankumous, (Atena Kustannus, 2015) tuo negatiivinen merkityssisältö purkautuu.

"Ulospäin suuntautuneet ihmiset vetävät huomion puoleensa sosiaalisella energiallaan. He kuuluvat ja näkyvät. Suhtaudumme myönteisesti henkilöön, joka työhaastattelussa istuu leveästi kahdella penkillä ja luonnehtii itseään sosiaaliseksi. Luulemme, että se tarkoittaa sosiaalisesti taitavaa. Se ei pidä paikkaansa. Sosiaalisuus tarkoittaa vain sitä, että ihmisellä on sosiaalisuuden tarve, mikä on täysin eri asia kuin sosiaalinen lahjakkuus."

Äskeisen lisäksi Jonkman kuvailee ekstroverttejä piirteitä näin: Halu olla juhlien keskipisteenä/ Utelias asenne vieraita kohtaan/ Kyky työskennellä keskittyneesti myös melussa.

Introvertit piirteet hän määrittelee tähän tapaan: Ystävyyssuhteita on vähän, mutta ne ovat sitäkin syvempiä/ Keskipisteeksi joutuminen tuntuu kiusalliselta/ Uusiin ihmisiin tutustuminen uuvuttaa.

Jonkman tunnustautuu itse introvertiksi ja sanoo: me introvertit suorastaan ahmimme tietoa ja haluamme eristäytyä sen pariin. "Introvertit ovat yksin mutta eivät yksinäisiä. Introvertti on harvoin yksinäinen sanan kielteisessä merkityksessä. Me viihdymme omassa seurassamme ja pärjäämme pitkiäkin ajanjaksoja ilman intensiivisiä kontakteja muihin."

Kulttuurien kannalta tarkasteltuna erilaisuus korostuu, Jonkman kuvailee sen näin:  "Länsimaissa ekstroversio liitetään menestyskäyttäytymiseen, johon kuuluu alituinen verkostoituminen, usko omiin kykyihin, avoimuus, sujuva supliikki ja kilpailuhenkisyys."

"Idässä introvertit piirteet ovat normi: siellä arvostetaan pohdintaa, harkitsevaisuutta ja arvokkuutta. Ei ole sopivaa avata suutaan ensimmäisenä tai puhua kovaan ääneen."

Jonkman haluaa huomautta: että introvertit pitävät puhumisesta, "mutta me tahdomme keskustelulta syvää yhteyttä ja aitoa merkityksellisyyttä, emme pelkkää pintaa."

"Ekstroverttien päivitykset ja lataukset liittyvät lähes poikkeuksetta heihin itseensä. Heidän kuvissaan hymyillään paljon vastavalossa drinkki koholla. Introverttien päivityksissä sen sijaan otetaan useimmiten kantaa johonkin asiaan tai jaetaan tietoa." Meillä on tapana jakaa linkkejä tai kirjoittaa meitä syvästi koskevista asioista, sanoo Jonkman.

Stressin vaikutukset ovat mielenkiintoisia. Jonkmanin mukaan ekstrovertistä tulee tällöin sosiaalisempi, kontaktihakuisempi ja impulsiivisempi. Introvertti puolestaan muuttuu aiempaa sulkeutuneemmaksi, pohdiskelevammaksi ja vetäytyväisemmäksi.

Jos ei tämän kirjan avullakaan pääse selvyyteen minkälainen itse on, niin Jonkman sanoo, että paras tapa päästä selville persoonallisuustyypistään on pohtia, mitä tekee silloin kun ei ole pakko tehdä mitään. Siinä piilee kuulemma vastaus.

                                                                                                               Markku Laitinen