"Miksi tuntuu niin hyvältä? Siksi, että vain olen. En ole huolissani siitä miltä näytän."(Virpi Hämeen-Anttila)

Oleminen on hyvä vastaus, mutta tilana niin vaikeasti saavutettavissa. Olla jotain tai joku muiden silmissä, pätemisen tarve, näyttämisen halu, estävät "vain olemisen", jo heti kättelyssä. Se miltä näytän ja kuvitelma siitä mitä muut minusta ajattelevat, viimeistään murtaa "vain olemisen" mahdollisuuden.

Mielenrauhan kannalta "vain oleminen" on ensiarvoisen tärkeää. Unohtamalla itsensä pääsee lähelle tuota autuasta tilaa. Joskus metsäpolun uumenissa sen tavoittaa ja hetken aikaa tuntuu niin hyvältä, että...

Uppoutuminen omaan, itselle markitykselliseen tekemiseen, tai lasten kaltaiseksi lasten kanssa heittäytyminen, ovat myös teitä jotka johtavat "vain olemiseen."

Ja jokaisella on omat konstinsa, ne voi löytää. Ensin täytyy kylläkin ymmärtää, että ahdistuksen ja apatian taustalla saattaa olla puute, jonka nimi on: "vain oleminen."

                                                                                    Markku Laitinen