"Heideggerin mukaan ihmisten ylivoimaisen enemmistön taipumus lankeamiseen (rappeutumiseen) ei johdu älyllisten kykyjen puutteesta. Syynä on sen sijaan eksistentiaalinen mukavuudenhalu. Yksinkertaisesti sanottuna useimmat ihmiset mielummin välttelevät itseään koko ikänsä kuin etsivät itseään vakavasti. Tämä tietoisen itsensävälttelyn muoto ei välttämättä ole erityisen tuskallinen tai epämiellyttävä. Se on epäilemättä turvallisempi ja latteassa mielessä onnellisemmaksi tekevä tie. Sen seurauksena ihminen ei vain koskaan päädy siihen, mitä hän on tai mitä hän voisi olla. Se johtaa itse valittuun ja pysyvään itsepetokseen, joka on kiinnostunut lähinnä asioista, jotka Heideggerin mukaan eivät ole todella tärkeitä tai elämää ylläpitäviä. Materiaalisen alueella ne ovat kulutustavaroita. Sosiaalisen alueella ne ovat urakehitystä. Dialoogisuuden alueella ne ovat ystävyyksiä ilman todellisia keskusteluja, avioliittoja joissa on liikaa rutiinia ja liian vähän rakkautta. Uskonnon alueella ne ovat ulkoa opittua uskoa ilman aitoa kokemusta Jumalasta. Kielen alueella ne ovat kaikkien toistelemien ja totena pitämien valmiiden lauseiden ja fraasien jatkuvaa, ajattelematonta käyttöä."  (Heidegger - Eilenberger)

Ylläolevat ajatukset riisuvat meidät paljaaksi. Näennäinen, hyvää-päivää-kirvesvartta, elämämme näyttäytyy puisevana teeskentelynä. Emme paljasta itsestämme mitään ja siksi ei oikein tunnu miltään. Tyhjyyden tunne haukotuttaa meitä. Me olemme elämän pelkureita. Avoimuus asettaa altiiksi loukkauksille. Rakkaus voi haavoittaa. Läheisyys saattaa avata portit surulle ja itkulle. Noihin "vaaroihin" antautumalla saattaisimme kuitenkin löytää aidon ilon ja voisimme oppia tietämään ketä oikeasti olemme. Naamion riisuminen tarkoittaa elämän löytämistä.

                                                                                                                   Markku Laitinen