"Suomalaisessa kulttuurissa on varsinkin aikaisemmin ollut hyvin tyypillistä se, että lapset on jätetty selviytymään yksin vaikeiden tunteiden kanssa. Tunteita ei ole näytetty, niistä ei ole puhuttu, aivan kuin niitä ei olisi ollutkaan: tehtiin työtä ja lapset olivat siinä sivussa vähän omin päin. Tuon ajan lasten piti usein olla kilttejä, tottelevaisia ja näkymättömiä, pikkuaikuisia. Vielä aikuisena nämä aikuiset joskus ihmettelevät, miksi kukaan ei koskaan puhunut mistään mitään. Monelle heistä tunteiden kokeminen, näyttäminen ja nimeäminen on aikuisenakin vaikeaa." (Miia Moisio)

Sisäinen lapsi joka meissä elää läpi elämän, odottaa yhä, että joku ottaisi vastaan kaikki ne tunteet, jotka jäivät ymmärtämättä ja vastausta vaille. Se "möykky" joka rintaasi painaa koostuu kaikista niistä tunteista joita jo lapsena kannoit.

                                                                                                        Markku Laitinen