"Ystävyys on sielun liitto, sanaton sopimus kahden herkän ja hyveellisen ihmisen välillä. Sanon herkän, sillä joku munkki tai erakko ei kenties ole lainkaan huono ihminen, mutta hän elää ystävyyttä tuntematta. Sanon hyveellinen, sillä pahoilla on vain rikostovereita, hekumoitsijoilla irstailukumppaneita, oman voiton tavoittelijoilla liikekumppaneita, juonittelijoilla kätyreitä, keillä tahansa joutilailla yhteyksiä, ruhtinailla hoviväkeä - vain hyveellisillä on ystäviä."  (Voltaire)

Olkaamme siis onnellisia ja tyytyväisiä jos meillä on ystäviä, olemmehan silloin myös hyveellisiä ja herkkiä. Vai olemmeko? Omat läheiseni ja ystäväni voivat hyvinkin olla toista mieltä. He vain sattuvat olemaan niin laajasydämisiä, että eivät piittaa puutteistani ja typeryyksistäni. He suovat minulle anteeksi, vaikka en olisi anteeksiantoa ansainnutkaan. Sellaisia he ovat, herkät ja hyveelliset ihmiset lähelläni. Yritän tulla heidän kaltaisekseen, mutta joudun lähtemään pitkältä takamatkalta.