"Ruumis kertoo siitä tuskasta, jännityksestä ja sisäisestä ahdistuksesta, joka ei ole löytänyt mitään sanallista ilmaisua. Sitä mitä emme pysty hahmottamaan sanojen avulla muistamme ja ilmaisemme ruumiillamme, elämällämme ja kudoksillamme." (Claes Andersson)
Joku on ilmaissut saman lyhennettynä: Kun sielu on mykkä, niin ruumis puhuu. Omalta osaltani voin sanoa, että juuri näin on. Elämänmittainen jännittynyt, ahdistunut ja masennukselle altis mielentila, löysi purkautumistien ruumiillisena sairautena. Jatkuvassa hälytystilassa oleminen ja sietämättöminä koetut, stressaavat elämänkokemukset laukaisivat viimein tulehduksellisen ilmiön, reumasairauden.
Kaikin voimin salatut, psyykkiset ongelmat saivat "hyväksytyn muodon", kun niille löytyi nimi, jolla ei ollut syy-yhteyttä mielenterveyteen. Niin luulin ja niin yleisesti luullaan. Ilmeistä on kuitenkin, että minunkin tapauksessani "kuorma viimein kaatui", kun sanallinen ilmaiskyky puuttui.
Mielenterveydelliset ongelmat ovat yhä vaiettuja salaisuuksia. Hoitoon ei joko pääse tai sinne "hiippaillaan" salaa, ettei jouduttaisi silmätikuiksi. Selkä - polvi ja muut yleiset vaivat saavat tulla puheeksi, mutta psyykkinen olotila täytyy jättää kertomuksesta pois.
Vaikka julkisuudessa jo nykyään puhutaankin ongelmien olemassaolosta ja niiden yleisyydestä, ei yksilötasolla ole kovinkaan helppoa kertoa, että kärsin sosiaalisista peloista, olen ahdistunut - masentunut ja liiallinen jännittäminen on kohdallani elämää rajoittava tekijä.
Vakavammat mielenterveydelliset häiriöt ja ongelmat, ovat vielä asia erikseen. "Hullun" leiman saanut eristetään yhteisöstä ja hänen läheisensäkin koetaan "pelottavina". Ollaan muka ymmärtäväisiä, mutta ei uskalleta lähestyä.
Todellisuutta on kuitenkin se, että meistä jokainen on enemmän tai vähemmän hullu ja jokainen voi sairastua psyykkisesti. Suurin osa meistä kokee eriasteisista mielenterveydellisiä häiriöitä elämänsä aikana, eikä kenenkään muun, kuin psykopaatin maailma ole kärsimyksestä vapaata.
Markku Laitinen
Kommentit