Täytyy aina vain palata näihin Elisabeth Kubler-Rossin ajatuksiin: - "elämme kaikki kuoleman mahdollisuuden kanssa, mutta kuoleville se on muuttunut todennäköisyydeksi. Mitä he tekevät tuolla terävöityneellä tietoisuudellaan? He ottavat enemmän riskejä, koska heillä ei ole enää mitään menetettävää. Kuolevat potilaat kertovat tuntevansa suunnatonta iloa siitä, ettei heillä ole enää mitään pelättävää, ei mitään menetettävää," - koska koko ajan luisun huolien, pelkojen ja oman tärkeilyn maailmaan.

Kuolemantietoisuus riisuu meltä naamiot ja vapauttaa meidät, ei tarvitse enää olla "mitään" ja voi olla se aito ihminen, jota on piilotellut.

Memento mori, muista kuolevaisuutesi, on viisas ajatus. Se voimaannuttaa, tekee nöyräksi ja tuo ilon elämään.

                                                                                              Markku Laitinen