"Henkilöä eivät muovaile valtio, koulu eikä mikään muu julkinen laitos, vaan koti. Maata eivät muodosta vallanpitäjät eivätkä opettajat, vaan perheenisät ja perheenäidit; määräävää ja olennaisen tärkeää ei ole julkinen elämä, vaan perhe-elämä; se ruokkii juuria, ja juurten laadun varassahan puun hedelmällisyys on." (Jeremias Gotthelf)

Perheen arvot ja asenteet ovat lapsen henkistä ruokaa. Mitä puhutaan, mitä ympärillä on, sen lapsi omaksuu. Kaikki se, mitä kotona tapahtuu, tapahtuu myös yhteiskunnassa. Minkälaisten henkisten eväiden kanssa lapsi kotoaan lähtee, näkyy myöhemmin hänen julkisessa elämässään, yhteiskunnallisissa toimissaan ja siinä kuinka hän suhtautuu ympäristöönsä.

Ei siis ole yhdentekevää onko kielenkäyttösi hyväksyvää ja ymmärtävää, vaiko tuomitsevaa ja pahansuopaista. Eikä ole yhdentekevää kumpaa ihannoit, lyömistä, vaiko silittämistä. Jos valitset ivallisuuden ja halveksit heikkoutta, ei sekään ole yhdentekevää.

Onko lapsen koti rakkaudellinen, vaiko epävakaa ja turvaton? Onko vanhemmilla yhdensuuntainen näkemys siitä, mihin suuntaan mennään? Ovatko he läsnä? 

Mitä kotona ihannoidaan? Mikä on vanhempien mielestä halveksittavaa? Kenestä vanhemmat pitävät ja ketkä ovat heidän mielestään "tyhmiä ja typeriä"? Nämäkin asiat lapsi kuulee, aistii ja näkee - tallentaa ne, ja uskoo, että vanhemmat omaavat tässäkin suhteessa ehdottoman totuuden.

Gotthelfin ajatus siitä, että perhe-elämä on määräävää ja olennaisen tärkeää tulee otta todesta. Me jotka emme sitä aikoinaan tienneet, emmekä ymmärtäneet, kadumme syvästi.

                                                                                                    Markku Laitinen