"Meillä on osanamme epävakaisuus, neuvottomuus, suru, taikausko, tulevaisuuden, vieläpä elämän jälkeisenkin pelko, kunnianhimo, saituus, mustasukkaisuus, kateus, hurjat, raivoisat ja hillittömät himot, sota, valhe, epärehellisyys, parjaus ja uteliaisuus. Totta tosiaan, olemmepa maksaneet kumman paljon liikoja tuosta kauniista järjestä, josta ylpeilemme, ja tuosta arvostelu- ja havaintokyvystä..." (Montaigne)

Michel de Montaigne lyö alas meidän kuvitelmamme siitä, että "järkiolentoina" olisimme jotenkin muiden elävien olentojen yläpuolella.

Olemme tunteidemme orjuuttamia kurjia, joilla ei ole sananvaltaa oman itsemme suhteen. Meitä vie tiedostamaton, joka ylläolevan luettelon mukaisesti saa meidät "hulluuden partaalle".

Montaigne jatkaa: "Sen oppiminen, että olemme sanoneet tai tehneet jotain typerää, ei ole vielä mitään; meidän on opittava jotain suurempaa ja tärkeämpää: että olemme pelkkiä pölkkypäitä."

Mutta, jos emme vahingoita rakkaitamme, läheisiämme ja ympäristöämme, emmekä itseämme, niin olkaamme vain pölkkypäitä. Hyväntahtoisuus, rakkaudellisuus ja inhimillisyys ratkaisee, ja voittaa ongelmallisuutemme.

                                                                                                             Markku Laitinen