Minä hautaan sen minkä olen surrut.

En enää murenna itseäni sillä

mitä en voi muuttaa.

Minä kiinnitän katseeni siihen

mikä vielä on mahdollista.

(Ulrich Schaffer)

Otetaan runoilijan viesti vastaan. Annetaan itsellemme mahdollisuus irrottautua elämäntilanteen kahleista ja tartutaan siihen mikä vielä on mahdollista.

Jos ääni ei enää kanna pitkälle, tai ei kykene nousemaan "vuoren alta", niin ehkä pystyy vielä kuiskaten pyytämään apua.

Kuten hyvin tiedämme, kun on törmännyt pimeässä huoneessa seinään, voi käsin tunnustelemalla löytää tiensä oviaukolle.

Ja muistetaan vielä tämä:

Sokea lapsi

jota hänen äitinsä taluttaa

ihailee kirsikankukkia...

(Kikakou)

                                                                                    Markku Laitinen