Ei juokse meidän äiti enää herranjestasta huutaen tupaan, koska lähti "ajat sitten" pelaamaan taivaallista bingoa. Ei me sen eläessä oikein tiedetty miksi sitä herranjestasta piti joka väliin tarjota. Joskus sattui vain niin, että seitsemän "pyöreäpäistä" lasta katseli suut ammollaan ja silmät ymmyrkäisinä, kun äiti vei "parturin" käsistä sakset kesken leikkuun, onneksi kaikkien hiuksia ehdittiin edes vähän lyhentää. Siihenkin äiti sitä herranjestastaan tarjosi. Toisella kertaa hellan kyljessä oleva lämminvesisäiliö oli alkanut "vuotaa" -  koska hana vain aukesi "itsestään" - ja lattialle ilmestyi järvi, sen järven keskellä seisoi kohta äiti ja ihan huusi, että herranjestas teitä. Oli sillä varmaan "tuhat" muutakin syytä sillä lailla sanoa ja ihan lemppareita olivat: herranjestas pois sieltä kaapilta, alas sieltä puusta, katolta ja älkää nyt herranjestas tapelko. Tuli sitä herranjestasta sitten ihan tavallisissakin tapahtumissa, kuten  matkalla saunaan. Lapsijono venyi tuvan portailta saunan ulko-ovelle saakka, eikä äiti aina ehtinyt kuin viimeistä toppuuttelemaan, sen tähden se huuteli sieltä "perältä", että herranjestas olkaa nyt varovaisia sen kuuman veden kanssa. Ja matkalla mummolaankin sitä tuli, kun meidän "tila-auto Moskvits Skandinavia", kyyditsi seitsemää lasta ja kahta aikuista, niin saatiin koko matkan kuulla, että herranjestas nyt olette kunnolla ja mummolassa ei sitten yhtään tapella. Mummolan pihassa me sitten kuultiin. kun mummo, oikein käsiä yhteen lyöden tokaisi, että herranjestas nyt ne tulee. Sellaista se herranjestas meillä oli.

                                                                                               Markku Laitinen