"Inhimillinen elämä koostuu hyvistä teoista ja sovusta, eikä sitä sido liittoon ja yhteiseen avunantoon pelottelu vaan molemminpuolinen rakkaus."  (Seneca)

Oppimme on siis ollut vääränlaista. Kovuudella ja kyynisyydellä ja yksin pärjäämisen eetoksella, höystettynä katkeruudella ja vihalla, emme saakaan aikaiseksi yhteistä liittoa, emmekä inhimillistä elämää.

Tosi itse on kaiken tuon alla ja se joutuu olemaan kuin "kyyryssä" piilotteleva pelokas lapsi, siihen saakka kunnes riisumme meitä "suojaavan" haarniskan.

Mitä pelottavaa on arvoja peilaavissa sanoissa: hyvyys, kauneus ja totuus? Miksi pelkäämme elää sovun ja hyvien tekojen ilmapiirissä? Mitä niin naivia rakkaus sisältää, että se täytyy kieltää?

Tuo kaikki on sisällämme ja odottaa vapautumistaan.

                                                                                                                                 Markku Laitinen