"Kipua ja pahaa vastaan taistellaan itsen ulkopuolella, hyvän ja rakkauden odotetaan tulevan lahjana tai armona itsen ulkopuolelta ilman omia sisäisiä ponnistuksia."

"Mieli jää pyörittämään samoja ajatuskulkuja, samoja itsesyytöksiä ja samaa avuttomuudentunnetta yhä uudelleen ja uudelleen löytämättä ulospääsyä umpikujastaan."

Ylläolevat Thor-Björn Hägglundin ajatukset kuvailevat hyvin masennuksen valtaamaa ihmismieltä. Ihminen on ajautunut umpikujaan, eikä hän löydä sisäisestä maailmastaan muuta kuin tyhjyyttä.

Terapiassakin pyyde kohdistuu terapeuttiin henkilönä, häneltä odotetaan "pelastusta", ilman että itse täytyisi osallistua "tutkimusmatkaan".

Toisenlaisen näkemyksen avaa "luova mieli", joka Hägglundin mukaan hakee sekä syytä että ratkaisua itsen sisältä: "Kivun ja pahan, mutta myös ilon ja rakkauden koetaan asuvan itsen sisällä ja sisäisen työn kautta pyritään saamaan hyvät voimat haltuun."

Kysymys ei ole siitä, että kiellettäisiin ulkopuolisten tekijöiden ratkaiseva merkitys sairauden aiheuttajana. Vaan siitä, että todellisuus, jolle emme voi mitään, ei muutu vaikka "osoitamme sormella" kohdetta ja syyllistämme sen.

Vain sisäinen työskentely auttaa löytämään tien hyvien voimien, armon, ilon ja rakkauden lähteille. Turvallisessa ympäristössä, ymmärtävän ja empaattisen henkilön läheisyydessä, voimme vapautua.

Viha, muiden negatiivisten tunteiden ohella saa olla läsnä, niitä ei kielletä, eikä niiden oleteta löytyvän itsen ulkopuolelta. Suru saa avata kyynelkanavat valloilleen ja voimme vaipua miten pieneksi tahansa.

Ja jonain päivänä luova mielemme alkaa toipua. Silmät näkevät ja korvat kuulevat. Etsiydymme toimiin jotka alkavat tuottaa iloa ja tyydytystä, olemme hereillä.

                                                                                                                          Markku Laitinen